Category Archives: Maariankello

Terassin siivous

Marraskuunkaktus hybridini puhkesi kukkaan pitkän odotelun jälkeen. Alla tavallisia marraskuunkaktuksia, jotka yhä vain jaksavat kukkia.

Siirsin kaktukset täyteen valoon poistettuani kuplamuovit.

Kiinanruusut ja kliiviat sekä kärsimyskukka ovat valossa, mutta eivät paahteessa.

Kaktusten edessä sekalaisia kesäkukkia.

Tomaatit istutin kolmen ryhmiin.

Auringonkukkia, kurkkua, kliiviavauvoja, papuja…

Lepotuolit käyttöön, vaikka vielä on ollut niin kylmä, etten tarkene edes ajatella löhöilyä niillä.

Tomaattini kukkivat…

Rautayrtti belliksillä….

Petunia

Voisin arvata, että tuoksupielus. Tuoksu on huumaava.

Maariankello, marraskuunkaktukset ja muurikello.

Harjaneilikka

Ihmeköynnös viime vuodelta aloittelee kukintaa tauon jälkeen.

Siemenestä kasvattamani petuniat.

Sain lahjaksi kalliokasveja, kiitos antajalle. Nuo olivat mieluisa yllätys.

Takapiha sateen jäljiltä.

Tuonne mahtuu istumaan (melkein). Tämän viikonlopun huippujuttu on ollut infrapunalämmitin, jonka paahteessa olen lämmitellyt vanhoja luitani auringon paahteen puuttuessa.

Takapihalla

Terassilla kukkii, siemenestä kasvatetut punaiset petuniat aloittivat kukinnan.

Marraskuunkaktus valkoinen, pinkki ja punainen

Tomaatti Tiny Tim kukkii

Chamaecereus silvestrii (?) kukkii

Ja niin vain tuo hybridi, jonka sain pienenä pistokkaana alkoi kukkimaan. Tuossa vielä nuppu, mutta tänään aukaisi kukkansa. Tuo on siis joku marraskuunkaktuksen ja joulukaktuksen hybridi, osa lehdistä marraskuunkaktuksen lehtiä, osa joulukaktuksen lehtiä. Kukka marraskuunkaktuksen, mutta kasvutapa riippuva.

Lasiterassilla ja etupihalla

Lasiterassilla kukkii esikot, maariankello, orvokki, narsissi ja kliivia (ei näy kuvassa).

Etupihalla alppiruusu Mauritz, jonka sain äidiltäni. Se on vähän heikossa hapessa, mutta kunhan saan sen mökille, eiköhän se siitä piristy.

“Mauritz’ on matalakasvuinen, punakukkainen kotimainen alppiruusulajike. Se on risteytetty Arboretum Mustilassa, emona on ollut mustilanalppiruusu (R. brachycarpum var. tigerstedtii) ja pölyttäjänä punakukkainen, maanmyötäinen lamoalppiruusuristeymä. Samasta risteytyksestä on nimetty ‘Elviira’-lajike. ‘Mauritz’ kukkii sisarensa tapaan toukokuun puolivälissä. Kukkien väri on kirsikanpunainen, sävyltään tiilenpunaista ‘Elviira’-lajiketta vaaleampi. ‘Mauritz’ on myös hieman ‘Elviiraa’ kookkaampi ja kasvaa kymmenessä vuodessa vajaan metrin korkuiseksi. Kasvupaikan suhteen se on sopeutuvaisempi kuin erittäin vaatelias sisarensa.”

Jouluruusut odottelevat ruukussa pääsyä maahan ja multaan. Kukinta jatkuu, jatkuu ja jatkuu…

Kevätmessuilla

Standi joka pisti ensimmäisenä ja viimeisenä silmääni oli Puutarhanikkareiden standi, se oli ihana. Siellä oli hyvät valikoimat siemeniä ja taimia, jotain vanhaa ja jotain uutta.

Muuten valikoima oli aika tasaista…

Lyhtytalolla (alla) oli kiva ständi

Tammistolla (tammistonpuu.com) oli aika ihastuttava terassi…

Huolimatta ulkona puhaltaneesta järkyttävän kylmästä viimasta, sisällä oli kovin keväisen oloista.

Mutta mitä tarttui takkiin? Puutarhanikkareilta itselleni ja äidilleni kerrottu jouluruusu.

Minulle ensimmäistä kertaa maariankello…

Ja päivän helmi, pelargonian pistokas Mary, kerrottu valkoinen, josta pidän valtavasti, mutta jonka onnistuin tappamaan talvella.

 

Savupiippumme ei ole vetänyt kunnolla ja nuohousalan keskusliiton ständillä nuohoojamestari oli 10+. Muutamalla kysymyksellä selvisi, että tarvitsen uusavuttomien käsikirjan takan polttoon. Ongelma siis oli, että savu valui sisätiloihin kun takan sytytti. Neuvo: kylmään kosteaan takkaan ei pistetä hillitöntä roihua kertaheitolla pystyyn.

Eli, jos huoneen kosteus ja lämpötila on alle ulkoilman kosteuden ja lämpötilan, savu painuu alas, ei ylös. Jos piippu on kostea ja kylmä, savu ei nouse sinne.

En tarvitse uutta takkaa, vaan hillityn pienen nuotion piipun lämmittelyyn ja sitten kun veto alkaa kulkea, niin sen roihunkin voi ruokkia. Nuohoojamestarin sanoin, piipun täytyy ehtiä mukaan. Oppia ikä kaikki, hyvä, etten ole kuollut häkään savua huitoessani.

Messujen paras anti, sain viimein sisävessan. ISO JEI! Aion toteuttaa projektin tänä kesänä, jatkossa ei tarvitse hiipiä mörköjen keskellä pimeässä pihan perälle ja istuskella siellä sydän sykkyrällä takapuoli jäässä. Lisäpelkona, että joku pöllö ottaa pahaa aavistamattoman parikiloisen puudelini ohimennessään ilta-ateriaksi lapsilleen.