Category Archives: Alppiruusu Rhododendron

Dalailamailua

Mökillä dalailamailemassa, tosin kolmen läppärin kanssa. Mitä yksi ihminen tekee kolmella läppärillä mökillä? Työläppäri, oma läppäri ja iPad, jolla katsella telkkaria ja lukea kirjoja.

Piipahdin toki ulkonakin pari kertaa. Tammessa vielä vihreät lehdet, kun taas pihalla raita jo tiputtanut melkein kaikki lehdet.

Kasvihuoneessani toistaiseksi kaikki hyvin

Alppiruusut hyvin nupulla

Ja itse siemenestä kevättalvella kylvämäni alppiruusu toistaiseksi hengissä.

Rannalla voisin vain istua ja katsella maisemaa…

Harvemmin kuvaan mökkiä tästä kulmasta…

Mukana menossa Jedi, Ponu, Rousku, Honey ja Zorro.

Mökillä

Piipahdimme mökillä, reisussa (lue autossa) oli kolme aikuista, yksi mustaterrieri, kolme isovillakoiraa ja kolme kääpiövillakoiraa. Lisäksi pakolliset ruoat ym. tavarat.

Lammikkoni kukoistaa, yhtään hyttystä en nähnyt, en myöskään paarmoja.

Polku rantaan, jessus miten vesaikko nousee sitkeästi ja vauhdilla.

Alppiruusuja, niiden kukinta alkoi jo olla ohi.

Istuttamani saniaispolku…

Kuunliljat viihtyvät, niitä on useampia erilaisia.

Iso alppiruusuni…

Mökkiremppa

Kevät toi mukanaan selvästi pesänrakennusvimman ja käärin hihat mökillä. Vanha keittiö sai lähteä. Jääkaapin ovi ei pysynyt enää kiinni ja hella yritti puhkua parastaan hyvin heikoin tuloksin. Lavuaaria ei käyttänyt kukaan ja se oli muodostunut varastoaltaaksi.

Veljeni makuuhuone oli käyttämättä, siellä ei ole nukkunut kukaan vuosiin. Niinpä keittiö siirtyi veljeni huoneeseen ja keittiöstä tuli vessa. Saatte “jälkeen” kuvat kunhan ehdin ottaa ne.

Alppiruusut kukoistavat.

Myös naapuriltani saama kitukasvuinen yksilö.

Lumikellot kukkivat…

Ja kuusiaitani alkaa totisesti erottua mustikanvarpujen seasta. Se on korkeimmillaan minua vyötäröön.

Lasiterassilla ja etupihalla

Lasiterassilla kukkii esikot, maariankello, orvokki, narsissi ja kliivia (ei näy kuvassa).

Etupihalla alppiruusu Mauritz, jonka sain äidiltäni. Se on vähän heikossa hapessa, mutta kunhan saan sen mökille, eiköhän se siitä piristy.

“Mauritz’ on matalakasvuinen, punakukkainen kotimainen alppiruusulajike. Se on risteytetty Arboretum Mustilassa, emona on ollut mustilanalppiruusu (R. brachycarpum var. tigerstedtii) ja pölyttäjänä punakukkainen, maanmyötäinen lamoalppiruusuristeymä. Samasta risteytyksestä on nimetty ‘Elviira’-lajike. ‘Mauritz’ kukkii sisarensa tapaan toukokuun puolivälissä. Kukkien väri on kirsikanpunainen, sävyltään tiilenpunaista ‘Elviira’-lajiketta vaaleampi. ‘Mauritz’ on myös hieman ‘Elviiraa’ kookkaampi ja kasvaa kymmenessä vuodessa vajaan metrin korkuiseksi. Kasvupaikan suhteen se on sopeutuvaisempi kuin erittäin vaatelias sisarensa.”

Jouluruusut odottelevat ruukussa pääsyä maahan ja multaan. Kukinta jatkuu, jatkuu ja jatkuu…

Törttöilyä

Voi uskomaton, törttöilyä x 2.

Yllä on ihana kärsimyskukkani Quadrangularis, joka siis iti huolimatta hieman pessimistisestä asenteestani. Se, jonka unohdin lämpölampun päälle (kun ei se kuitenkaan idä). No itihän se ja nyt se näyttää tuolta. Se tuntuu olevan hengissä, joten toivon, että se toipuu elämänsä karusta alusta.

Törttöily osa II. Tomaatin varavara siemenet itivät (höh, olisi jo pitänyt tietää ja istuttaa vain kaksi). Mutta varasiemen siis iti ja sille ei ollut paikkaa. Koska kuopukseni tappoi kylvämäni alppiruusun siementaimet lomallani pari viikkoa sitten, eivätkä ne toipuneet, iskin tomaatin alppiruusupurkkiin. Vain todetakseni muutama päivä myöhemmin, että mattimyöhäiset alppiruusun siemenet ovat itäneet (pienet vihreät pisteet mullassa).

Helmikuu korkattu

Niin vain vierähti helmikuu käyntiin. Alppiruusuvauvelit ovat hengissä ja voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Saintpaulian pistokkaat ovat myös hyvässä kasvuvauhdissa.

Mårbackan pistokkaat laitoin eilen multaan, niillä oli jo isot juuret vesilasissa.

Orkidealehti yllyttää kevään yhteistilauksiin: “Valitse haluamasi tuhannen joukosta”. Kotipuutarhalehti hehkuttaa “houkuttelevia uusia siemeniä esittelyssä”, “intohimona pelargonit”, “huonekasvien keväthuolto, 30 vinkkiä uuteen kukoistukseen”.

Kävimme Bauhausissa, siellä ei ollut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta löysin pioniunikonsiemeniä alle eurolla ja ajattelin kokeilla.

Urbaanihuhu väitti eilen, että Viherpajassa olisi kärsimyskukka myynnissä vaatimattomaan 69,50 euron hintaan. Kun lopetin hapen haukkomisen, päätin kasvattaa itse kasvin siemenestä.

Surffasin hieman netissä ja löysin tajuntani räjäyttävän kauniita Passiflora Quadrangularis siemeniä 2,75 punnalla.

Bauhausissa oli kärsimyskukan siemeniä (Passiflora caerulea L.) hintaan 2,95 euroa ja otin niitä mukaan, katsotaan, minkälaisia kukkia niistä tulee. Niiden pitäisi hyvissä oloissa kukkia jo puolen vuoden ikäisinä.

Nuo siniset vaativat kylmemmän talvehtimisen, nuo punaiset taas haluavat kuuman kostean tropiikin. Eli kumpikaan ei ole ihanteellinen huonekasvi tänne Suomeen, mutta yritys on nyt kuitenkin kova saada ne menestymään. Ensin itämään, sitten kukkimaan ja lopulta selviämään talven yli.

Kärsimyskukka, keskustelufoorumi

Niinkuin voitte arvata, siemeniä oli seinämäkaupalla. Piipahdin myös Plantagenissa, mutta tulin tyhjin käsin ulos. Siellä oli todella kauniita esikoita, mutta Plantagen elää Saksan ajassa ja täällä peräpohjolassa ollaan vielä kuukausien päässä esikkokeleistä.

Alppiruusumania

Olin vakaasti päättänyt, että tänä vuonna en kylvä yhden yhtä siementä esikasvatukseen (paitsi ehkä yhden tomaatin jne). No nyt mopo sitten karkasi käsistä. Sain jostain loistavan ajatuksen luoda omin pikkukätösin alppiruusumetsän mökillemme. Helppoa kuin heinänteko. Etsi alppiruusu, kerää siemenet syyskuussa, kylvä tammikuussa, itävyys lähes 100%, odota 10 vuotta ja metsäsi kukkii kuin satupuutarha.

No tietenkään en ollut kerännyt siemeniä syyskuussa, joten suunnistin äitini alppiruusupuskille tammikuussa ja ei kun keräämään. Onneksi luontoäiti on suurpiirteinen, siemenkodat olivat kyllä auenneet lokakuussa, mutta minulle oli jätetty reilut jämät.

Nyt minulla on varovasti arvioiden satoja siemeniä, jotka aion kylvää vielä tänään. Voin jo nähdä mieheni ilmeen, kun alan koulimaan niitä. Järkevää olisi toki ollut merkata pensaat, joista siemenet keräsin (etenkin kun yksi oli luultavasti atsalea), mutta pakkasta oli näin pääkaupunkiseudun näkökulmasta sietämättömät 13 astetta, joten napsin siemenkodat ja heittelin ne purkkiin, jonka äitini ystävällisesti kaivoi kaapin syvyyksistään kyselemättä sen kummemmin (kun on outo lapsi, oppii olemaan kyselemättä).

Keskustelupalsta aiheesta