Lehtikaktusten pistokkaat ovat innostuneet kasvamaan. Talvella ne näyttivät vähän kärsineiltä, mutta nyt ne ovat vihreitä ja terhakoita, jokaisessa uutta kasvua.

Alla Gymnocalycium pflanzii jaksaa kukkia.

Alla yönkuningatar, joka on myös hujahtanut kasvuun. Mietin pitkään, mihin suuntaan ja miten tukea sen kasvua, mutta päätin, että kasvusuunta ylöspäin vie vähiten tilaa. Siitä siis isona tulee ihan järjetön risukasa.

Vanhapoika alkoi lupailla kukintaa heinäkuun helteiden myötä.

Nuppu kasvoi ja kasvoi… Ja minä odotin ja odotin. Aamut vaihtuivat illoiksi ja illat aamuiksi.

Kukkaa odotellessani, tein yhden heräteostoksen Kakteen Haagenista, Mammillaria blossfeldiana. Jos ikinä saan sen kukkimaan, niin “kannat kattoon” fiiliksissä pitkään.

Tämä pikku Gymnocalycium kukkii myös.

Mammillaria kukkii tasaisesti, on kukkinut jo pitkään.

Tämä pikku Mammillaria aloitteli myös kukintaansa.

Ja VIHDOIN odotukseni palkittiin: vanhapoika kukki!

Piipanhattu ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja aloitti oman kukintansa. Iso piispanhattu kukkii vielä satunnaisesti, sen aktiivisin kukinta on ohi, mutta nyt siis pikkupiispanhattu kukkii.