Category Archives: Ruukkupuutarha, Container Garden

Kevätmessuilla

Standi joka pisti ensimmäisenä ja viimeisenä silmääni oli Puutarhanikkareiden standi, se oli ihana. Siellä oli hyvät valikoimat siemeniä ja taimia, jotain vanhaa ja jotain uutta.

Muuten valikoima oli aika tasaista…

Lyhtytalolla (alla) oli kiva ständi

Tammistolla (tammistonpuu.com) oli aika ihastuttava terassi…

Huolimatta ulkona puhaltaneesta järkyttävän kylmästä viimasta, sisällä oli kovin keväisen oloista.

Mutta mitä tarttui takkiin? Puutarhanikkareilta itselleni ja äidilleni kerrottu jouluruusu.

Minulle ensimmäistä kertaa maariankello…

Ja päivän helmi, pelargonian pistokas Mary, kerrottu valkoinen, josta pidän valtavasti, mutta jonka onnistuin tappamaan talvella.

 

Savupiippumme ei ole vetänyt kunnolla ja nuohousalan keskusliiton ständillä nuohoojamestari oli 10+. Muutamalla kysymyksellä selvisi, että tarvitsen uusavuttomien käsikirjan takan polttoon. Ongelma siis oli, että savu valui sisätiloihin kun takan sytytti. Neuvo: kylmään kosteaan takkaan ei pistetä hillitöntä roihua kertaheitolla pystyyn.

Eli, jos huoneen kosteus ja lämpötila on alle ulkoilman kosteuden ja lämpötilan, savu painuu alas, ei ylös. Jos piippu on kostea ja kylmä, savu ei nouse sinne.

En tarvitse uutta takkaa, vaan hillityn pienen nuotion piipun lämmittelyyn ja sitten kun veto alkaa kulkea, niin sen roihunkin voi ruokkia. Nuohoojamestarin sanoin, piipun täytyy ehtiä mukaan. Oppia ikä kaikki, hyvä, etten ole kuollut häkään savua huitoessani.

Messujen paras anti, sain viimein sisävessan. ISO JEI! Aion toteuttaa projektin tänä kesänä, jatkossa ei tarvitse hiipiä mörköjen keskellä pimeässä pihan perälle ja istuskella siellä sydän sykkyrällä takapuoli jäässä. Lisäpelkona, että joku pöllö ottaa pahaa aavistamattoman parikiloisen puudelini ohimennessään ilta-ateriaksi lapsilleen.

Keijunlilja

Sunnuntaina päätin jättää tuon Viherpajalle. Tänään päätin hakea sen. Joskus vain joku kukka aiheuttaa VAU efektin, tuo oli yksi niistä.

“Keijunlilja (Gloriosa superba) on todella komea ja eksoottinen kiipeilevä köynnöskasvi. Se vaatii juurilleen runsaasti tilaa, minkä tähden ruukun pitää olla suuri, halkaisijaltaan n. 18 cm. Kuhunkin ruukkuun istutetaan vain yksi mukula siten, että mukulassa oleva silmu on noin parin sentin syvyydessä. Juurtuneet mukulat eivät siedä heti siirtoa suurempaan ruukkuun. Mullaksi sopii humuspitoinen komposti-turveseos. Keijunlilja tarvitsee runsaasti valoa, mutta ruukku ei saa kuumentua auringossa. Huoneenlämpö (n. 20 °C) on sopiva. Juurruttuaan keijunlilja tarvitsee runsaan kastelun, mutta kasvualustan annetaan kuivahtaa kastelujen välillä. Jatkuvasti märkä mukula mätänee helposti. Viikoittainen ravinneliuoskastelu takaa rotevan kasvun ja runsaan kukinnan kesällä.

Versojen latvaosiin kehittyvät kukat kestävät viikon verran, minkä jälkeen ne on poistettava, sillä kehittyvät siemenkodat pysähdyttävät muuten kasvun. Köynnöstävä kasvi vaatii tueksi jonkinlaisen kehikon tai säleikön. Loppukesällä kastelua vähennetään asteittain. Keijunliljat kellastuvat syksyllä, jolloin ne leikataan, ja ruukku viedään talveksi noin 10-15 ºC:een, pimeään ja kuivaan paikkaan. Talven ajan keijunlilja viettää täysin kuiviltaan. Maaliskuussa mukulat puhdistetaan ja istutetaan uudelleen. Mukula ja koko kasvi on myrkyllinen.”

Raatokukka ja kliivia

Viherpajasta löytyi tänään täpläraatokukkaa (stapelia variegata), kasvi on melko iso, joten toivorikkaana odottelen kukintaa.

Orvokki eurolla (jos mieheni sattuu kysäisemään, mitä kasvit maksoivat)

Ja pitkään haluamani keltainen kliivia.

Viime yö oli kylmin aikoihin, lämpötila laski lähelle miinus kymmentä astetta. Kävin yöllä katsomassa tilanteen klo 2, kaikki ok, lämpötila terassilla oli 12 astetta. Sitten kävin katsomassa lämpömittaria klo 6, lämpötila oli 2 astetta!!! KÄÄÄK! Nopeasti lämmittimet päälle ja olohuoneen ovi auki. Onneksi muutamassa minuutissa lämpötila nousi takaisin 12 asteeseen, mutta sydän kyllä tykytti. Syyllinen oli lämpötilavahtini.

Alla oleva kliivia, kuten kaikki muutkin kasvit terassille näyttivät selvinneen ilman vaurioita.

Esikot…

Kevään odottelua

Yritän pitää Vandani hengissä kastelemalla sitä alhaalta päin…

Lähes kaikki kasvini ovat ulkona, tänään siirsin sinne myös “vanhat” kiinanruusut. “Uudet” eli viime vuotiset kasvuhormoneista kärsivät ovat vielä sisällä. Tarkistan niiden kukinnat ennenkuin laitan ne ulos.

Sokerina pohjalla, kohta taidan olla isoäiti ja siinä ominaisuudessa innostuin ostamaan 50 cm ihania vaaleanpunaisia “nuken vaatteita”. Tiedän, että ne menevät hetkessä pieniksi, mutta nauttikaamme hetkestä 🙂

Törttöilyä

Voi uskomaton, törttöilyä x 2.

Yllä on ihana kärsimyskukkani Quadrangularis, joka siis iti huolimatta hieman pessimistisestä asenteestani. Se, jonka unohdin lämpölampun päälle (kun ei se kuitenkaan idä). No itihän se ja nyt se näyttää tuolta. Se tuntuu olevan hengissä, joten toivon, että se toipuu elämänsä karusta alusta.

Törttöily osa II. Tomaatin varavara siemenet itivät (höh, olisi jo pitänyt tietää ja istuttaa vain kaksi). Mutta varasiemen siis iti ja sille ei ollut paikkaa. Koska kuopukseni tappoi kylvämäni alppiruusun siementaimet lomallani pari viikkoa sitten, eivätkä ne toipuneet, iskin tomaatin alppiruusupurkkiin. Vain todetakseni muutama päivä myöhemmin, että mattimyöhäiset alppiruusun siemenet ovat itäneet (pienet vihreät pisteet mullassa).

Pelargonioita, varaslähtö

 

Mopo karkasi hieman käsistä, mutta innostuin pistokkaat nähdessäni. Viime kesänä olin supertyytyväinen Plantagenin pistokkaisiin. Yllä Prins Nicolai, valkoinen kerrottu ja alla Dr. Ingrid, vaaleanpunainen kerrottu.

Bernd, kerrottu punainen, alla Apple Blossom, kaksi värinen kerrottu.

Siiten kolme kirjavalehtistä, Happy Thought keltavihreä, Wilhelm Langguth valkovihreä ja Contrast kolmivärinen.

Muutama petunia, Doble Velvet Lace ja Conchita Doble valkoinen, sekä Veranda valkoinen.

Istutin kaikki uusiin ruukkuihin ja lannoitin ne samantien lannoitekävyillä. Siirsin kaikki ulos terassille.

Kasvit ulos

Kun pääsin kotiin, kylvin tomaatit (Tiny Tim), petuniat, globeliat ja kärsimyskukat 18.2.  Istutin myös Madeiran tuomiset uudelleen.

Kiinanruusu kukkii. Alla kuva keltaisesta, mutta kerrottu vaaleanpunainenkin on hengissä (teki yhden kukan).

Minun jouluruusuni näytti ihan hyvältä…

Kunnes näin äitini jouluruusut…

Punainen vielä nupulla.

Ja koska sää oli enemmän kuin lupaava, heitin kaikki kasvit saintpaulioita, kiinanruusuja ja perhosorkideoita lukuunottamatta lasitetulle terassille 21.2.

Helmikuu korkattu

Niin vain vierähti helmikuu käyntiin. Alppiruusuvauvelit ovat hengissä ja voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Saintpaulian pistokkaat ovat myös hyvässä kasvuvauhdissa.

Mårbackan pistokkaat laitoin eilen multaan, niillä oli jo isot juuret vesilasissa.

Orkidealehti yllyttää kevään yhteistilauksiin: “Valitse haluamasi tuhannen joukosta”. Kotipuutarhalehti hehkuttaa “houkuttelevia uusia siemeniä esittelyssä”, “intohimona pelargonit”, “huonekasvien keväthuolto, 30 vinkkiä uuteen kukoistukseen”.

Kävimme Bauhausissa, siellä ei ollut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta löysin pioniunikonsiemeniä alle eurolla ja ajattelin kokeilla.

Urbaanihuhu väitti eilen, että Viherpajassa olisi kärsimyskukka myynnissä vaatimattomaan 69,50 euron hintaan. Kun lopetin hapen haukkomisen, päätin kasvattaa itse kasvin siemenestä.

Surffasin hieman netissä ja löysin tajuntani räjäyttävän kauniita Passiflora Quadrangularis siemeniä 2,75 punnalla.

Bauhausissa oli kärsimyskukan siemeniä (Passiflora caerulea L.) hintaan 2,95 euroa ja otin niitä mukaan, katsotaan, minkälaisia kukkia niistä tulee. Niiden pitäisi hyvissä oloissa kukkia jo puolen vuoden ikäisinä.

Nuo siniset vaativat kylmemmän talvehtimisen, nuo punaiset taas haluavat kuuman kostean tropiikin. Eli kumpikaan ei ole ihanteellinen huonekasvi tänne Suomeen, mutta yritys on nyt kuitenkin kova saada ne menestymään. Ensin itämään, sitten kukkimaan ja lopulta selviämään talven yli.

Kärsimyskukka, keskustelufoorumi

Niinkuin voitte arvata, siemeniä oli seinämäkaupalla. Piipahdin myös Plantagenissa, mutta tulin tyhjin käsin ulos. Siellä oli todella kauniita esikoita, mutta Plantagen elää Saksan ajassa ja täällä peräpohjolassa ollaan vielä kuukausien päässä esikkokeleistä.