Category Archives: Puutarhamatkailu, Garden travels

Madeira, kauppahalli

Tulimme iltapäivällä perille kylmän sateisesta kotimaasta Madeiran aurinkoiselle saarelle. Ensimmäinen iltakävelymme suuntautui hotellin viressä olevaan kauppahalliin. Täytyy myöntää, että taisimme käydä siellä melkein joka ilta. Valikoimat olivat laajat ja 2-5 eurolla sai vaikka minkälaisia taimia ja siemeniä.

Orkideoita oli paljon, pieniä taimia ja isoja kukkivia kasveja.

Erilaisia siemeniä ja mukuloita.

Leikkokukkia…

Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia…

Ja kävely rantabulevardin kautta takaisin hotelliin.

Helmikuu korkattu

Niin vain vierähti helmikuu käyntiin. Alppiruusuvauvelit ovat hengissä ja voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Saintpaulian pistokkaat ovat myös hyvässä kasvuvauhdissa.

Mårbackan pistokkaat laitoin eilen multaan, niillä oli jo isot juuret vesilasissa.

Orkidealehti yllyttää kevään yhteistilauksiin: “Valitse haluamasi tuhannen joukosta”. Kotipuutarhalehti hehkuttaa “houkuttelevia uusia siemeniä esittelyssä”, “intohimona pelargonit”, “huonekasvien keväthuolto, 30 vinkkiä uuteen kukoistukseen”.

Kävimme Bauhausissa, siellä ei ollut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta löysin pioniunikonsiemeniä alle eurolla ja ajattelin kokeilla.

Urbaanihuhu väitti eilen, että Viherpajassa olisi kärsimyskukka myynnissä vaatimattomaan 69,50 euron hintaan. Kun lopetin hapen haukkomisen, päätin kasvattaa itse kasvin siemenestä.

Surffasin hieman netissä ja löysin tajuntani räjäyttävän kauniita Passiflora Quadrangularis siemeniä 2,75 punnalla.

Bauhausissa oli kärsimyskukan siemeniä (Passiflora caerulea L.) hintaan 2,95 euroa ja otin niitä mukaan, katsotaan, minkälaisia kukkia niistä tulee. Niiden pitäisi hyvissä oloissa kukkia jo puolen vuoden ikäisinä.

Nuo siniset vaativat kylmemmän talvehtimisen, nuo punaiset taas haluavat kuuman kostean tropiikin. Eli kumpikaan ei ole ihanteellinen huonekasvi tänne Suomeen, mutta yritys on nyt kuitenkin kova saada ne menestymään. Ensin itämään, sitten kukkimaan ja lopulta selviämään talven yli.

Kärsimyskukka, keskustelufoorumi

Niinkuin voitte arvata, siemeniä oli seinämäkaupalla. Piipahdin myös Plantagenissa, mutta tulin tyhjin käsin ulos. Siellä oli todella kauniita esikoita, mutta Plantagen elää Saksan ajassa ja täällä peräpohjolassa ollaan vielä kuukausien päässä esikkokeleistä.

Mini mania

Kotiin päätyi Plantagenista ihastuttava miniperhosorkidea. Oli pakko ottaa sen kaveriksi vaaleanpunainen kerrottu tulilatva.

Plantagenissa oli melkoinen valikoima minikasveja tarjouksessa.

Viherpajassa

Mikään ei piristä kummemmin kuin pieni kävely Viherpajassa kun ulkona paukkuu pakkanen ja viima vinkuu korvissa. Tänään siellä oli melko tasapaksua tavaraa, ihan kivaa, mutta ei kuitenkaan mitään henkeä salpaavaa.

Saintpaulioita oli paljon, mutta ei mitään, mikä olisi tarttunut mukaan.

Piisapanhatut olivat ainoita kaktuksia, ihan kivoja, mutta… jäivät kuitenkin sinne.

Talvipuutarhassa

Päätin vierailla talvipuutarhassa ihan vain loman kunniaksi, siksi etten ole käynyt siellä sitten lapsuuteni (silloin asuimme melko vieressä) ja koska halusin nähdä miltä aito yönkuningatar näyttää.

Tämä muistuttaa hieman marraskuunkaktusta (Schlumbergera truncata) jonka pistokkaan sain, lehdet ovat pyöreät muistuttaen joulukaktuksen lehtiä, mutta kukka selvästi marraskuunkaktuksen.

Alla joulukaktus (Schlumbergera x buckleyi)

Alla vielä kuva ylläolevan joulukaktuksen lehdistä.

Paikka oli remontoitu kauniisti.

Anopinjakkaroita, se mihin kiinnitin huomiota, oli, että kaikki kasvit olivat tosi hyväkuntoisia.

Alla mammilaria (mammilaria vildii), jonka näin eilen (melko varmasti lähes sama) Kodin Anttilassa, mutta en ottanut, vaikka pyörittelin kädessä muutaman minuutin.

Tunnelmat olivat jouluiset.

Lehtikaktuksia oli melko paljon, mutta ne olivat kaikki kukkineet.

Kamelia nupulla

Echinopsiksia, tiirailin vähän, miten ne luonnossa kasvavat, ilmeisesti ryppäinä.

Kaksi marraskuunkaktusta

Ja lopulta se, mitä etsin, yönkuningatar.

Sokerina pohjalla, artikkeli Suomen huonekasvien historiasta.

Pokrovan luostaripuutarha

Tänään kävimme Espoon puutarhayhdistyksen järjestämällä retkellä Pokrovan luostaripuutarhassa Kirkkonummella. Paikka on näkemisen arvoinen, siellä kannattaa käydä.

Kirkko on pieni, mutta kodikas, vanhaan hevostalliin perustettu.

Avoimet ovet, Amsterdam

Kun tulimme ulos kasvitieteellisestä puutarhasta, suuntasimme kohti avoimia puutarhoja. Jo keskustassa kävely itsessään oli mahtava kokemus.

Puutarhat joissa kävimme, olivat kerrostalojen takapihoja, joihin oli luotu erilaisia puutarhoja.

Joku muukin kuin minä on sortunut sekalaiseen kukkivaan ruukkupuutarhaan. Omaani luulin sillisalaatiksi, mutta jos moinen pääsee avoimien ovien puutarhaksi, niin minullakin on selvästi trendipuutarha.

En tiennyt, että tomaatteja voi kasvattaa noin pienissä astioissa.

Nälkä yllätti matkalla ja päädyimme tiibetiläiseen ravintolaan nimeltään Tashi Delek. Ruoka oli hyvää ja omistaja (?) todella mukava. Suosittelen lämpimästi.

Toreilla ja puistoissa oli paljon nähtävää. Katusoittajia oli paljon ja taivalsimmekin lähes koko ajan musiikin soidessa.

Sitten matkamme kolmas kohde, kukkamarkkinat, Singel Flower Market. Se jos mikä oli näkemisen arvoinen. Mieheni kertaalleen jo hukkasi minut näköpiiristään, kun olin kyykistynyt lattiatasoon ihmettelemään kaktuksia.

Sipuleita, sipuleita, sipuleita. Ihmeköynnös, iso vajaalla kympillä.

Bonsai-puita

Kana, aika söpö

Palmun kasvattamisen olisi voinut aloittaa…

Ihmeköynnöstä palikoista, 3 kpl kympillä.

Kannabisviljelyyn starterkit…

Paljon amarylliksiä…

Ja sitten matkamme viimeinen kohde, 800-vuotta vanha Oude Kerk. Vanhoissa kirkoissa on vain sitä jotakin…

Amsterdamin kasvitieteellinen puutarha

Seikkailtuamme junassa ja metrossa (junassa meidän vieressämme istui kaksi parikymppistä nuorta naista, toinen oli Argentiinasta, mutta opiskeli Amsterdamissa ja toinen oli Kanadasta, matkalla Ghanaan vapaaehtoistyöntekijäksi), putkahdimme ulos metroaseman syvyyksistä suoraan kanaalin rannalle. Kuten alla näkyy, “sorsat” olivat isompia ja komeampia Hollanissa.

Kasvitieteellinen puutarha oli ihan metroaseman vieressä, se on yksi maailman vanhimmista kasvitieteellisistä puutarhoista. “The Hortus Botanicus Amsterdam is one of the oldest botanic gardens in the world. Located in the city centre of the Dutch capital, the garden is a beautiful and intimate place with an unique collection of plants.”

“Hortus Botanicus was founded in 1638 by the city to serve as an herb garden for doctors and apothecaries. It contains more than six thousand tropical and indigenous trees and plants. The monumental Palm House dates from 1912 and is renowned for its collection of cycads. The hexagonal pavilion dates from the late 1600s. The entrance gate was built in the early 1700s. The Orangery dates from 1875, and the Palm House and Hugo de Vries Laboratory – both created in Amsterdam School expressionist architecture – date from 1912 and 1915. The garden was almost bankrupt in 1987 when the University of Amsterdam stopped paying its expenses but a community of individual supporters prevented its closure. Now the Hortus Botanicus is supported by the Amsterdam City Council as well.” Wikipedia

Siellä oli pieniä kasvihuoneita, joissa toisessa oli kaktuksia ja toisessa perhosia.

Ulkona oli myös nähtävää…

Ja sitten tulimme isoon kasvihuoneeseen, jossa myös riitti kierreltävää.

Ruskeasuon siirtolapuutarha

Espoon puutarhayhdistys järjesti retken Ruskeasuon siirtolapuutarhaan. Koska olen asunut lapsuuteni Ruskeasuolla, tuo oli kuin aikakapselimatka menneisyyteen. Mutta rohkeasti noista porteista sisään, puutarhaan, joka lapsuudessani oli kielletty hedelmä. Tuolloin lapset häädettiin melko nopeasti alueelta pois, jos sinne livahdimme oleskelemaan. Nyt alue on kaupungin yleinen puisto-alue, jonne on vapaa pääsy porttien ollessa auki päivisin.

Aika oli melko hyvin pysähtynyt porttien sisällä. Pienet idylliset puutarhat ja pienet sievät mökit. Uutta oli kanit, näin niitä kuusi, joista yksi oli pieni kanin poikanen.

Sitten tulimmekin kulmaan, jonka aita erotti lapsuudenkodistani. Alla olevassa kuvassa näkyy aidan takana vaalea kerrostalo.

Tämä talo on pääporttien edessä ja siinä asui yksi ensimmäisiä lapsuudenystäviäni, kun muutimme alueelle ollessani viisivuotias. Jarkko asui talon yläkerrassa.

Lapsuudenkotini…

Pesutuvan ikkunat, joihin talonmiehemme Simo laittoi kalterit, kun joutui meitä häätämään pesutuvasta. Se oli yksi rohkeusriitti, uskalsiko pujahtaa ikkunasta sisään loukkaamatta itseään ja pääsikö ulos talonmiehen huomaamatta. Meitä oli parikymmentä lasta vellomassa pihalla, joten ymmärrän talonmiehen turhautumisen. Yksi suosikki oli mennä kellariin ja kertoa kummitustarinoita pimeässä. Simon ilmestyminen paikalle aiheutti monta kauhuhalvausta.

Yksi rohkeusriiteistä liittyi alla olevaan aitaan, lasten iät olivat 13 ja 4 ikävuoden välillä ja sitä mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Idea oli kävellä aidan päällä päästä päähän. Pienimmät eivät edes päässeet aidan päälle, isoimmat menivät puolijuoksua kuin trapetsitaiteilijat. Aikuiset huusivat aina meidät nähdessään ja häätivät pois aidalta, mikä vain lisäsi jännitystä… Mutta näin jälkikäteen ajatellen, ehkä heillä oli syynsäkin… Pikkuveljeni, 3-vuotta minua nuorempi, onnistui tippumaan aidalta ja murtamaan kätensä.

Tuolla pihalla opin ajamaan polkupyörää ja leikkimään kirkonrottaa, hyppimään narua ja selviämään monesta pulmasta. Iso roskakatos, jonka päälle myös kiipeilimme, on poissa…

Seinä, jota vasten on leikitty monta kirkonrottaa.

Pyykinkuivausteline edelleen paikoillaan.

Ja aidan takaa pilkottaa siirtolapuutarha, joka näkyi makuuhuoneeni ikkunasta ja jonne kiipesimme aidan yli omenavarkaisiin. Muistan vieläkin, kuinka huolellisesti suunnittelimme reissut ja kuinka jännitys kutkutteli vatsassa. Isot pojat vetivät suunnitelmaa ja voi niitä raukkoja, jotka tuomittiin liian pieniksi mukaan. Mutta naapurien riemuksi velloimme yleensä isona porukkana touhuamassa kepposiamme.

Türin reissu

Kävin Türin kukkamarkkinoilla ja reissu oli mahtavan mukava. Kiitos kavereilleni 🙂 Tuntuu, että markkinat paisuvat vuosi vuodelta.

Tänä vuonna ehkä mieleenpainuvin juttu oli kuunliljat, joita oli tosi hyvin tarjolla.

Kesäkukkia oli paljon ja erilaisia kohtuuhintaan.

Viime vuonna ostin rautayrttejä ja olin niihin tosi tyytyväinen, nytkin lähti kolme mukaan, yksi punainen valkoisella keskustalla ja kaksi tummanpunaista. Ne ovat kaikki riippuvia, tajusin vasta myöhemmin, että yksi olisi voinut olla pystykasvuinen.