Yönprinsessa
Yönkuningatar
Lumikuningatar kukki, mutta lohdukseni heidän(kään) saintpauliat eivät kukkineet.
Ja vihdoin ja viimein, minulla on aito yönkuningatar, Selenicereus grandiflorus, rekisteritunnus 1991-348. Kasvi on kerätty luonnosta, Haitista, Port-au-Princen eteläpuolelta. Se saatiin Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan 1991 puutarhojen kansainvälisen siemenvaihdon kautta Belgiasta, Liegen kasvitieteellisestä puutarhasta.
Kun pääsin kotiin, kylvin tomaatit (Tiny Tim), petuniat, globeliat ja kärsimyskukat 18.2. Istutin myös Madeiran tuomiset uudelleen.
Kiinanruusu kukkii. Alla kuva keltaisesta, mutta kerrottu vaaleanpunainenkin on hengissä (teki yhden kukan).
Minun jouluruusuni näytti ihan hyvältä…
Kunnes näin äitini jouluruusut…
Punainen vielä nupulla.
Ja koska sää oli enemmän kuin lupaava, heitin kaikki kasvit saintpaulioita, kiinanruusuja ja perhosorkideoita lukuunottamatta lasitetulle terassille 21.2.
Reissun viimeinen orkideapuutarha missä kävimme, oli Madeira Orchid Farm.
Jos minä asuisin Madeiralla ja perustaisin orkideapuutarhan, se varmaan näyttäisi juuri tältä. Kauhea kaaos, kasveja seiniä ja kattoja myöten, eläimiä ja ihmiset yrittäisivät puikkelehtia kapeilla käytävillä.
Vandoja…
Ainoa lehtikaktus, jonka Madeiralta löysin.
Paluumatkalla hotelliin pysähdyimme hotellimme lähellä olevassa puistossa.
Peikonlehti…
Ja vanha mies, jolla oli rattaissa kaksi koiraa ja kissa.
Joku voi kysyä, mitä tekemistä sambakarnevaaleilla on puutarhablogissa. Vastaus on: ei yhtään mitään. Mutta asut olivat upeita, kuin eksoottisia kukkasia. Kulkue kesti noin tunnin ja esiintyjäryhmiä oli paljon. Taso vaihteli, mutta kaikilla oli hauskaa.
Suuntasimme paikallisen matkanjärjestäjän kanssa laavaluolille.
Jos joku ihmettelee, mitä tekemistä laavaluolilla on puutarhablogissa, niin aasinsilta kyllä löytyy. Oli aivan hämmästyttävää, millä tarmokkuudella elämää syntyy pimeissä luolissa. Siellä missä valonheittimet osoittivat luolan seiniä, siellä oli pientä kasvustoa.
Samalla reissulla kävimme vesiputouksilla ja ajelimme pitkin pohjoisrannikkoa, jossa saaren kalastajat asuvat. Seutu on köyhää ja elinkeino on pikkuhiljaa katoamassa.
Katoamassa on myös maanviljelys ja terassiviljelmät. Työ on raskasta ja nuorempi sukupolvi muuttaa opiskelun ja töiden perässä mantereelle helpomman leivän perään.
Sitten olikin ohjelmassa Monten palatsi ja puutarha. Päätimme nousta ylös vuorelle köysiradalla.
Puutarha oli vaikuttava jo ihan ensi metreillä.
Tuhat vuotisia oliivipuita
Metsäpolku, joka johdatteli kahvioon
Verenpisaroita tai ainakin jotain hyvin sen tapaista
Kliivioita (paljon)
Itämainen puutarha
Orkideoita (paljon) ja taas ihmettelin kasvualustaa, jota paikalliset käyttävät
Patsaita
Sitten päivän kohokohta, kelkka-ajelu alas (2 km)
Loppumatkan hotellille kävelimme
Alla myytävänä oleva talo, houkutuksia muuttaa saarelle, joka on kuin iso puutarha
Söimme lounaan
Hotellille päästyämme kaivoin taskuni pohjalta keräämiäni siemeniä (sain myöhemmin kuulla, että ne ovat palmun siemeniä). Meillä ei taida kotona olla tilaa 16 palmulle…
Illalla kävelimme katselemaan ympäristöä ja päädyimme Sén kirkkoon.
“Sé eli Funchalin tuomiokirkko valmistui vuonna 1514 ja se sijaitsee aivan kaupungin sydämessä. Kolmilaivaisen kirkon koristeellinen katto on tehty madeirankatajasta (Juniperus cedrus). Vanha kaupunki sijaitsee Sén kirkon itäpuolella. Sen asuinrakennukset ovat pääosin 1600- ja 1700-luvuilta. Alueella on Corpo Santo -kappeli, Santa Maria Maior -kirkko ja runsaasti pieniä ravintoloita.
Pieni kahvila
Ja iltakävelyltä mukaan tarttui Proteian taimi.
Ostoksia Santanan kylästä. Heräteostoksiin ei pitäisi koskaan sortua, mutta minulla ei ollut käytössä nettiä ja hinnat olivat päätä huomaavan halvat.
Kaksi orkideaa, Cymbidium. Hoito-ohjeet.
“Cymbidit tarvitsevat valoisan sijoituspaikan lämpötilojen ollessa kesäisin 15-25°C, syksyllä 10-16°C ja talvella sitten jälleen hiukan lämpimämmässä. Kasvit viedään kesäksi ulos valoisaan, mutta paahtavalta keskipäivänauringolta suojattuun paikkaan. Kasveille annetaan vettä niin, että kasvualusta ei täysin kuivu. Kesällä ne tarvitsevat paljon lannoitetta, siksi sitä on paras antaa joka kastelukerralla!
Syksyllä alkaa 2-4 viikon viileäjakso ulkona (lämpötila n. 10°C), kevyt halla ei ole ongelma kasvin ollessa kuivahkona. Sitten lämpötilojen laskiessa alle 10°C tuodaan Cymbidium sisälle viileään ja valoisaan paikkaan.Tässä vaiheessa ei saa enää kastella ja lannoittaa kunnes kukkaversot näyttäytyvät. Tämä tapahtuu tavallisesti 3-4 viikon kuluessa…
Kukkaversojen tultua näkyville kastellaan taas tavallisesti ja lannoitetaan joka 14 päivä.”
Amaryllis belladonna, hoito-ohjeet
Iris albicans
“Iris albicans has been cultivated since ancient times and may be the oldest iris in cultivation. Collected by Lange in 1860, it has been in cultivation since at least 1400 BC. Originating from Yemen and Saudi Arabia, it appears in a wall painting of the Botanical Garden of Tuthmosis III in the Temple of Amun at Karnak in ancient Thebes dated around 1426 BC.”
Valkohuonevehka eli valkokalla (Zantedeschia aethiopica), hoito-ohjeet
Kolibrikukka eli helokolibrinkukka (Strelitzia reginae), hoito-ohjeet
Giant Protea, (Protea cynaroides) , hoito-ohjeet
Osallistuimme saarikierrokselle, jossa oli mahdollisuus ihailla maisemia pilvien kanssa samalla tasolla.
Poikkesimme levadalle, jota minäkin onnistuin kulkemaan pyörtymättä.
Pieniä kyliä vuorten rinteillä
Santanan olkikattoiset talot
Mieheni ihmetteli, kuinka vainuni löytää pienimmästäkin kyläpahasesta kukkakaupan. Heh heh, taito se on sekin.
Ja lisää vuoria alhaalta katsottuna ja ylhäällä pilvien tasalla.
Melkein levadalla… Bussi kiipesi vuoren rinteelle ja kaikki olivat valmiina levadakävelyyn. Paitsi minä, joka lähes pyörryin nähtyäni kapean polun viressä pudotuksen rotkoon. Päätimme suosiolla kävellä mieheni kanssa rinnettä alas läpi paikallisten kylien.
Tiet olivat kapeita, mutta puutarhat niiden varrella ihastuttavia. Erityisesti tuo tumma pelargonia pisti silmään.
Kun pääsimme alas kylään, piipahdimme pienessä kirkossa.
Ja istuimme terassille ihailemaan maisemia.
Jos joku on rauhoittavaa, niin meren rannalla istuminen ja aaltojen kuunteleminen.
Kävelimme vuoren rinnettä alaspäin ja alla kuva madeiralaisesta taidonnäytteestä, “kuinka parkkeeraan auton”. Kujat olivat todella kapeita ja jyrkkiä, mutta kahden auton mentäviä (madeiralaisen mittapuun mukaan).
Tie orkideatarhalle oli hyvin opastettu.
Ja löysimme kuin löysimmekin perille. Linkki puutarhaan. Huomasin, että myyvät myös ebayn kautta…
Tämä tarha oli vanhemman englantilaisen ladyn pitämä ja se oli täynnä intohimoisia suunnitelmia, jalostusta, taitoa ja tehokkuutta. Jos olet harrastaja, ihan ehdoton “pakko käydä” paikka.
Sisääntulossa kiinnitin huomiota katleijoihin, jotka olivat myyntipöydällä.
Kasvualustat laittoivat miettimään…
Ja niin palasin myyntipöydälle ja sorruin kiusauksiin. Laeliocattleya LC Tropical Pointer ‘Galaxy’.
Sitten huomasin ihanan vaaleanpunaisen LC Beaumesnil ‘Parme’.
Tästä lähti mukaan uusi pienokainen, jonka toinen vanhempi oli tämä. Rouva ei osannut sanoa, minkälainen kukasta tulee eli ylläri odotettavissa.
Ihmeköynnöksiä kotimatkalla.
Alhaalla Funchalissa hotellin lähellä
Ja iltapäivä ulkona raittiissa ilmassa eväiden ja hyvän kirjan kanssa.
