Eilen yllätin itseni siivoamalla (vihdoin) takapihan terassialueen, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Minulla on harvoin kuvia pelargonioista, taivas tietää miksi, ehkä siksi, että ne kukkivat maaliskuulta joulukuulle, eikä niitä jaksa hehkuttaa, kun ne vain kukkivat ja kukkivat.

Sama koskee petunioita, ne kukkivat, kukkivat ja kukkivat. Molemmat antavat anteeksi kasteluvirheet, hoitovirheet, ne kestävät paahdetta ja mikä parasta, mitkään ötökät eivät viihdy niissä.

Yllätin itseni aamulla teolla, johon harvoin sorrun. Iso ulkoistutus, siinä oli valkoisia kärsimyskukkia. Olen huomannut sen jo aikaa sitten, mutta nyt kun yöt alkavat viiletä ja kukinta alkaa olla ohi, ohikulkiessani nipsaisin siitä pienen pistokkaan, ennenkuin heittävät sen roskiin.

Päivän suurin yllätys oli valtava muovipusseihin kääritty paketti, joka tuli postissa. Olin autuaasti unohtanut, että olin sellaisen tilannut. Kun aloin availemaan pakettia, muisti palasi pätkittäin.

Suopayrtti, valkoinen ukonhattu, punaväriminttu ja loistosalvia. Jei, olipa iloinen yllätys!