Mieheni ei ole vielä käynyt uudella palstallani, mutta kun hän näki nämä kuvat, hän alkoi nauramaan. Ei sellaista ystävällistä ihastunutta naurua, vaan sellaista röhönaurua. Kommentista:”Et ole tosissasi”, ymmärsin rivien välistä, että hän pitää minua seonneena.
No joo, hieman heinittynyt aarin unelma… Paperilla kaikki näyttää tosi hienolta, mutta kun seisoin palstalla, muistin isovanhempieni maatilan pohjois-karjalassa, joka oli kivinen tila, josta kuitenkin leipä oli revitty kymmenpäisille lapsilaumoille sukupolvesta toiseen.
Eli nyt mukaan uudisraivaajahenkeä. Tosin mieleni takanurkassa tajusin, miksi ennenvanhaan tiloille toivottiin poikia. Tuo aarin palstani kaipaa muutamaa hauiksella varustettua olentoa maata kääntämään.
Plussaa: tontin laidalla on vesipiste.
I got my allotment, but these photos made my husband to laugh. He simply thinks that I am out of my mind. He still does NOT know, that this is going to be OUR hobby.
Takalaidalla on neljä mustaviinimarjapensasta.
Tonttini vasemmalla puolella näyttää olevan mallipalsta, ehkä saan sieltä hyviä vinkkejä. Kuvassa vasemmalla hieman näkyy täysin villiintynyt vadelmapensas.
Palstani etureuna… Kuvan alareunassa avokomposti.
Ja vielä kuva palstan oikeasta reunasta. Täytyy varmaan hieman tehdä sotasuunnitelmaa, miten saan tuon tiukan heinikon savimaassa muuttumaan palstaparatiisiksi. Ps. saa nauraa, mutta uskoisin, että tämä vielä iloksi muuttuu.