Author Archives: admin

Minä 1- rikkaruohot 0

Kääk! Olin reilun vajaa kaksi viikkoa käymättä palstalla. Vettä satoi ja oli sopivan koleaa, joten uskoin kasvien pärjäävän. No juu, kasvit olivat pärjänneet, mutta niin olivat myös pärjänneet rikkaruohot.

Alla perunamaani, voi voi…

Marjapensaani…

Onneksi parempi puoliskoni saapui kuin ritari valkoisella ratsulla (ok, se oli meidän auto ja musta) paikalle miekka kädessään (no joo, se oli trimmerini) valmiina pelastamaan neidon pulasta.

Sillä aikaa ihailin retiisejäni…

Kauhistelin pupun kakkaa kasvimaallani. Voiko tuon tulkita luonnonmukaiseksi lannoitukseksi?

Päivittelin myyränkoloa sipulipenkissäni. Joopa joo, halusin sosiaalisen harrastuksen, mutta en silti kaivannut vakiasukkaita palstalleni…

Mutta pinaatti piristi mieleni, se näytti hyvältä ja maistui taivaalliselta salaatissa ja munakkaassa.

Sain hiukan apua perunamaan multaamiseen naapuripalstalta (kiitos).

Ja lopulta huokasin päivän päätteeksi, taisin jäädä voiton puolelle sodassa luonnonvoimia vastaan.

Marjapensaanikin näkyyivät taas…

Ja kotona ihailin retiisejäni.

Sekalaista seurakuntaa

Kiinanruusu yllä uskaltaa kukkia, vaikka se on heitetty ulos ja ulkona on kylmää… Alla uusin kaktukseni, jonka sain lapsuudenystävältäni. Se on vanhapoika ja kuulemma emäkasvi kukkii joka vuosi ilman ongelmia. Katsotaan, kukkisiko tämäkin.

Alla kuva emokaktuksen kukasta

Sinilaukka kukkii etupihalla.

Vesiallasprojekti

Mökillä kielot kukkivat ja niissä on aina jotain yhtä herkkää. Ei-niin-kovin-herkkää oli tosiasia, että vesialtaamme oli lojunut jo pari vuotta odottelemassa inspiraatiota ja lopullista paikkaansa. Oltuaan aikansa talon alla, nostin sen pihalle mutisten miesväelle, että tarkoitus olisi kaivaa se maahan…

Miesten (mieheni ja esikoisen) otettua lapiot käsiinsä, kävin ihailemassa alppiruusuja.

Tämän pelastimme naapurin pihalta ja se oli elossa, mutta vähän heikossa hapessa. Mietin, sainko tarpeeksi juuria mukaan.

Kullero kukki

Ja vihdoin… Allas maassa ja siihen oli kannettu vedet. Sain paikalle vähän lisämultaa ja esikoinen auttoi kivien etsimisessä

Lopputulos… Se oli siinä kuin olisi aina ollut.

Pelargoniat

Huomasin viime kesän kuvista, että olen hädin tuskin ottanut kuvia pelargoneista. Miksi? Jaa’a, ehkä ne vain ovat niin tavallisia, ettei niitä edes huomaa. Nämä kaikki ovat kuitenkin ikkunalla makuuhuneessa talvehtineita pelargoneja ja pidän niistä kovasti, vaikken niitä aina huomaakaan kuvata. Ne aloittavat kukinnan aikaisin keväällä ja kukkivat taukoamatta syksyyn, jonka jälkeen ne aloittavat vielä uuden kukinnan sisällä, joka jatkuu pitkälle joulua kohti.

Verenpisara kukkii edelleen, siläkin on pitkä kukinta touko-kesaäkuussa.

Tulppaanit kukkivat, mutta tämä kerrottu vaaleanpunainen on suosikkini.

Türin reissu

Kävin Türin kukkamarkkinoilla ja reissu oli mahtavan mukava. Kiitos kavereilleni 🙂 Tuntuu, että markkinat paisuvat vuosi vuodelta.

Tänä vuonna ehkä mieleenpainuvin juttu oli kuunliljat, joita oli tosi hyvin tarjolla.

Kesäkukkia oli paljon ja erilaisia kohtuuhintaan.

Viime vuonna ostin rautayrttejä  ja olin niihin tosi tyytyväinen, nytkin lähti kolme mukaan, yksi punainen valkoisella keskustalla ja kaksi tummanpunaista. Ne ovat kaikki riippuvia, tajusin vasta myöhemmin, että yksi olisi voinut olla pystykasvuinen.

Neilikoita ostin vain yhden, olisin voinut ottaa nitä enemmänkin…

Ah ja voi, ihastus, tummanpunainen särkynyt sydän.

Miljoonakelloja ne ovat ihan joka kesän must.

Tämä oli aika sievä, kerrottu lumihiutale

Valkoinen särkynyt sydän

Kuunlilja ‘Liberty’

Kuunlilja ‘Catherine’

Kuunlilja Beach Boy’

Viiniköynnös

Äidiltä saamani viiniköynnös Hazaine Sladkii on herännyt henkiin.

“Hazaine Sladkii on useita makutestejä voittanut uusi viiniköynnöslajike. Aitoviinin ja amurinviinin risteymä. Lajike on menestynyt avomaalla jopa -33 C pakkasissa. Rypäleet ovat siniset, keskikokoiset ja sisältävät paljon mm. C-vitamiinia. Hazaine Sladkii sopii erinomaisesti myös viininvalmistukseen kotioloissa. Kasvupaikan tulee olla lämmin, aurinkoinen ja tuulelta suojainen, jotta rypäleet ehtivät kypsyä myös huonona kesänä. Kasvualustan tulee olla syvä, jotta viiniköynnös pystyy kehittämään sekä pinta-, että syväjuuriston.”

Kaktuksia toukokuussa

Piispanhattu on kukkinut koko toukokuun, kukkia on auki noin kolme kerrallaan.

Virosta lähti mukaan vaaleanpunainen lehtikaktus.

Vanhapoika, jonka leikkasin kahtia, on kehittänyt kolme nuppua, odotan jännityksellä, jaksaako se kukkia.

Tässä vielä piispanhattu kukassa.

Ja pienempi piispanhattu nupuilla.

Pallerokaktuksen isäntäkasvi päätti aloittaa oman elämänsä ja pukkasi oksan. Uteliaisuudesta haluan nähdä, mikä lehtikaktus tuo on.

Toukokuun kukkijoita

Ylläoleva petunia kukkii, kukkii ja kukkii…

Vuorenkilpi aloitti myös kukintansa

Uudenguineanliisa kukkii, viime vuonna en onnistunut sen kanssa, mutta nyt se näyttää viihtyvän

Supersuosikkini, kerrottu vaaleanpunainen karjalanneito, talvehti makuuhuoneessa

Sain äidiltäni  valkoisen kylmäkukan

Pikkuruusuja…

Täpläimikkä

Norjanangervo

Pikarililjoja

Keltaisia esikoita etupihalla, huomasin vasta kuvasta, että saniaiset ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa

Viron vanhoja tuomisia, punaisia esikoita

Viron tämän vuoden tuomisia, vaaleanpunainen esikko ja valkoinen kerrottu

Valkoisia narsisseja

Kerrotut orvokit kukkivat yhä

Kerrottu vaaleanpunainen petunia, siemenestä kasvatettu

Pikkuruusuja

Uusi mätäsleimu

Sisään ulos jumpaten…

Kevät keikkuen tulevi… Toukokuun puolessa välissä uskalsin ottaa kuplamuovit pois, mutta lämmitys (termostaatilla) on kyllä vielä tänäänkin, toukokuun lopussa päällä varmuuden vuoksi. Terassi on tupaten täynnä.

Kevättä rinnassa, naapurin rouvan omenapuu kukkii.

Ja kasvit pääsivät ulos toukokuun puolessa välissä, kun helteet iskivät.

Sitten lämpötila laski 20 astetta ja jumppasin herkimmät kasvit sisään, kolmasosa jäi ulos (vaikka ei ehkä siltä näytä).

Nyt toivorikkaana uskon, että kylmät yöt ovat ohi ja jumppaan kasvit viimeisen kerran ulos tänä viikonloppuna. Vaikka toisaalta vanha kansa sanoo, että vasta 12.6. kannattaa jättää kasvit ulos…