Author Archives: ovitz

Kartanoviikonloppu

Kävin viikonloppuna Kuralan kartanossa, auts ja oh ja voi, se oli ihana! Yllä kuva syysleimuista (en viitsi laittaa vertailukuvaa omistani…)

Kaikki istutukset olivat hienoja ja näyttäviä.

Rakennukset huokuivat vanhan ajan tunnelmaa…

Ja sisätiloissa olisi ollut tilaa (reilusti) kukilleni. KAIKILLE KUKILLENI…

Mutta paluu takaisin arkeeni… Bauhaus ja säkki multaa… No ok, kaksi säkkiä.

Lapsenlapsiparkani, mummin mukana ostoksilla, kuinka jakaa ostoskärryt mullan ym tarpeellisen kanssa?

Mutta hymy pysyi pirpanan kasvoilla…

Vierailun kriisi (isänsä mukaan pakkaama vääränmallinen pullontutti) ratkesi helpolla. Kipaisin ostamaan uuden pullon tutteineen lähikaupasta. Huomatkaa tanssiva villakoira, joka sopi hyvin viikonlopun tunnelmaan.

Yllätysten päivä

Eilen yllätin itseni siivoamalla (vihdoin) takapihan terassialueen, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Minulla on harvoin kuvia pelargonioista, taivas tietää miksi, ehkä siksi, että ne kukkivat maaliskuulta joulukuulle, eikä niitä jaksa hehkuttaa, kun ne vain kukkivat ja kukkivat.

Sama koskee petunioita, ne kukkivat, kukkivat ja kukkivat. Molemmat antavat anteeksi kasteluvirheet, hoitovirheet, ne kestävät paahdetta ja mikä parasta, mitkään ötökät eivät viihdy niissä.

Yllätin itseni aamulla teolla, johon harvoin sorrun. Iso ulkoistutus, siinä oli valkoisia kärsimyskukkia. Olen huomannut sen jo aikaa sitten, mutta nyt kun yöt alkavat viiletä ja kukinta alkaa olla ohi, ohikulkiessani nipsaisin siitä pienen pistokkaan, ennenkuin heittävät sen roskiin.

Päivän suurin yllätys oli valtava muovipusseihin kääritty paketti, joka tuli postissa. Olin autuaasti unohtanut, että olin sellaisen tilannut. Kun aloin availemaan pakettia, muisti palasi pätkittäin.

Suopayrtti, valkoinen ukonhattu, punaväriminttu ja loistosalvia. Jei, olipa iloinen yllätys!

Kaktukset kukkivat

Päivät ovat olleet helteisiä ja kaktukseni ovat suostuneet kukkimaan. Sekä pallerokaktus että mammillaria (3 erilaista) kukkivat tasaisen varmasti.

Sain Vandan, joka oli hieman kärsinyt, se oli jo kiertänyt alkuperäisestä kodistaan, josta se oli pelastettu roskikselta, yhdelle ja sieltä toiselle, kunnes päätyi luokseni. Saanko minä sitä uuteen kukoistukseen, jää nähtäväksi.

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä, kuinka erilaisia ihmiskohtaloita onkaan. Polkumme ovat niin erilaisia, jokaiseen sisältyy omat ilonsa ja surunsa, silti jokainen askel, jonka omalla polullamme otamme, on arvokas ja ikimuistoinen jo itsessään. Toiset meistä antavat purjeiden viedä merellä, toiset meistä ovat ankkurein kiinni pohjassa. Kuitenkin sama aurinko lämmittää kasvojamme ja sama merituuli tuo suolaisen hengähdyksen ulottuvillemme.

Uusia taimia

Tälle ei ole mitään selitystä… Oli puhetta, että vien pari taimea tutulleni ja saan pari (lue 1-2) taimea vaihtarina, mutta mopo lähti käsistä pahemman kerran.

Harjaneilikka
Päivälilja, keltainen
Niittyhumala
Peurankello
Valkotäpläpeippi
Humala
Lyhtykoiso
Syysleimu
Akileija
Punahierakka (salaatti)
Kielo
Verikurjenpolvi
Jalopähkämö
Rohtosuopayrtti
Tuoksukurjenpolvi
Unkarinsyreeni
Päivänlilja
Lehtosinilatva
Kultapallo
Varsankello
Mustalinnunherne
Saksankurjenmiekka

Tuoksuköynnöskuusamaa tuli toiselta tutultani ja salkoruusua kolmannelta tutultani. Nyt kun vain keksin, millä saan kaiken kuljetettua mökille…

Puuhaa riittää

Toin palstalta lastillisen kasveja ja jatkoin talon edessä olevaa kukkapenkkiä. Laitoimme grillin lämpiämään, mutta päädyimme kuitenkin syömään sisällä.

Kasvihuoneprojekti osa II, pyysin miestäni purkamaan toisen puolen kasvihuoneesta ja laittamaan myyräverkon kukkalaatikon alle. Verkkoa oli rullallinen, mutta sitä riitti vain puoleen kasvihuoneesta, muuten olisimme saaneet toisenkin puolen valmiiksi.

Mullat & hiekat paikoilleen ja istutin mehikasvit paikoilleen. Niinkuin näkyy, tilaa kyllä on vielä vaikka mille 🙂

Jaloangervot viihtyvät ja ovat mielestäni kauniita.

Päätin kuin päätinkin jäädä yöksi, sytytin takan ja käperryin sohvalle lukemaan hyvää kirjaa.

Lopun alkua

Hieman haikein mielin katselen palstaani, olen päättänyt luopua siitä ajan puutteen vuoksi, kaksi kesää on nyt takana. Niille, ketkä palstaa harkitsevat, niin noin karkeasti ottaen, minulla palsta vei aikaa 7-9 tuntia kerran kahdessa viikossa. Eli käytännössä joka toinen viikonloppu toisen päivän, joko lauantain tai sunnuntain.

Koska olen päivät töissä ja illat harrastuksissa, en oikeastaan koskaan ehtinyt palstalle arkena, vaan palstan hoito jäi viikonloppuihin…

Krassi kukkii (ensi vuodeksi aion istuttaa sitä).

Karviaisia tuli paljon…

Osa kasveista pakattu ja valmiina siirtymään mökille.

Uusia tulokkaita

Kiusauksiin on kiva sortua… ja minähän sorrun… aina silloin tällöin. Kävin hakemassa punaopuntian ruokatunnilla omakseni, opuntia rutilans. Haluan kokeilla kaktusten kasvatusta ulkona, joten tuo olkoon pioneerini.

Koska jo sorruin kiusaukseen, en nähnyt kovin kummoista syytä vältellä seuraavaa. Muhevaisella oli edelleen neljä perennaa kympillä pöytä, josta löysin vaivattomasti neljä kivaa perennaa. Kääntäen ajatellen, opuntia ei ollut niin kallis, sillä säästin sievoisen summan muissa perennoissa 🙂

Malvikki Lavatera ‘Burgundy Wine’ oli kukkiva ja ihastuin siihen.
“Malvikki kukkii pitkään ja runsaasti keskikesästä syyskylmiin saakka. Purppuranpunaiset kukat ovat suuria ja ne houkuttelevat puoleensa perhosia sekä muitakin pölyttäviä hyönteisiä. Loistava kukkija perennapenkkeihin, sopii myös vanhoihin pihapiireihin. Voi tarvita tukemista vaikka varret ovatkin pystyjä sekä alaosistaan tukevia.”

Valkoinen jaloritarinkannus oli myös ihana. Delphium pacif. hybr. ‘Galahad’.
“Aurinkoon. Näyttävä 150 cm korkuinen perenna syvään muokattuun, runsasravinteiseen, läpäiseen maaperään. Tuettava. Ei menesty paahteisessa paikassa eikä kevyessä hiekkamaassa. Jaetaan ja uudelleenistutetaan usein. Myrkyllinen. Jaetaan noin 3 vuoden välein. Istutustiheys 6 tainta/m2.”

Amerikanvuokko Anemone multifida ‘Rubra’, oli sattumaa, että löysin sen alennuspöydältä. Olin jo lisännyt sen hankintalistalleni.
“Amerikanvuokko on viehättävä kasvi kivikkoryhmiin sekä kääpiöhavujen joukkoon. Raikkaan karmiininpunaiset kukat ilmestyvät aikaisin keväällä ja myöhemmin kasvia koristavat hauskat siemenpallukat. Puolivarjoisissa paikoissa ja humuspitoisessa multamaassa kasvu on parhainta.”

Punapäivänkakkara on kestosuosikkini, Tanacetum coccineum ‘Robinson Rot’.
“Aurinkoinen, kuiva-tuore, hiekkainen, ei turvetta, läpäisevä, vähäravinteinen, kukkii heinäkuussa”.

Mökkeilyä

Alla saunan edessä oleva kukkapenkki.

Ensin luulin, että valkea kuulas tekee vain yhden omenan, mutta puun takana oli useampia raakileita.

Pieni herääminen pihan istutuksien kohentamiseksi: kaksi karviaista ja punaherukka, uusi penkki kentälle. Malvikkia, istutin kolmeen paikkaan. Syysasteria (elokuunasteri?) ja ruusuja. Syysvuokkoa kahteen eri paikkaan. Lisäksi Muhevaiselta maksaruohot kasvihuoneeseen ja sinikämmen alppiruusujen luokse. Istutin samalla äidiltä saamani alppiruusun.

Sain kaksi taimea syysvuokkoa.

Yllättäen bellikset viihtyvät altaan vieressä ja kukkivat yhä.

Kasvihuone on ollut vähän karu…

Maksaruohot istuttettuina.

Saa nähdä, miten selviävät talven yli…