Terassilla on jo täysi kesä ja myös terassi alkaa olemaan täynnä. Kunhan lämpötilat vähän nousisivat, niin saisi osan kasveista ulos.
Löysin Bauhausista chamaecereus silvestrii (?) kaktuksen täynnä nuppuja. Alla Amsterdamista tuomani mammilaria kukkii.
Verenpisara Tausend Schön on varma kukkija…
Tomaatti Tiny Tim on nupulla…
…ja hieman terassin ulkopuolelta, esikot ja kevättähdet kukkivat takapihalla.
Kevät tuo monenmoista mukanaan, esikot ovat innostuneet kukkimaan etupihalla.
Näiden palleroiden kanssa olin ihan pihalla. Ne käskettiin laittamaan mullan pinnalle, mutta nyt kun ne itivät, en tiennyt, oliko kyseessä juuri vai lehden alku. Surffaamalla löysin alla olevan kuvan eli odottelen vielä rauhassa, että pikku kliiviani lähtee kunnolla kasvuun.
Äitini jouluruusu…
Äidiltäni pihistin muurikellon
Äidiltä saamani kanervat, ajattelin vielä mökille.
Olin koiratanssikisoissa tuomarina ja sain lahjaksi patjarikon.
Ja ylläri ylläri marraskuunkaktukset innostuivat kukkimaan.
Nuppuja luvassa lähes joka kasvissa.
Lasiterassilla kukkii esikot, maariankello, orvokki, narsissi ja kliivia (ei näy kuvassa).
Etupihalla alppiruusu Mauritz, jonka sain äidiltäni. Se on vähän heikossa hapessa, mutta kunhan saan sen mökille, eiköhän se siitä piristy.
“Mauritz’ on matalakasvuinen, punakukkainen kotimainen alppiruusulajike. Se on risteytetty Arboretum Mustilassa, emona on ollut mustilanalppiruusu (R. brachycarpum var. tigerstedtii) ja pölyttäjänä punakukkainen, maanmyötäinen lamoalppiruusuristeymä. Samasta risteytyksestä on nimetty ‘Elviira’-lajike. ‘Mauritz’ kukkii sisarensa tapaan toukokuun puolivälissä. Kukkien väri on kirsikanpunainen, sävyltään tiilenpunaista ‘Elviira’-lajiketta vaaleampi. ‘Mauritz’ on myös hieman ‘Elviiraa’ kookkaampi ja kasvaa kymmenessä vuodessa vajaan metrin korkuiseksi. Kasvupaikan suhteen se on sopeutuvaisempi kuin erittäin vaatelias sisarensa.”
Jouluruusut odottelevat ruukussa pääsyä maahan ja multaan. Kukinta jatkuu, jatkuu ja jatkuu…
Standi joka pisti ensimmäisenä ja viimeisenä silmääni oli Puutarhanikkareiden standi, se oli ihana. Siellä oli hyvät valikoimat siemeniä ja taimia, jotain vanhaa ja jotain uutta.
Muuten valikoima oli aika tasaista…
Lyhtytalolla (alla) oli kiva ständi
Tammistolla (tammistonpuu.com) oli aika ihastuttava terassi…
Huolimatta ulkona puhaltaneesta järkyttävän kylmästä viimasta, sisällä oli kovin keväisen oloista.
Mutta mitä tarttui takkiin? Puutarhanikkareilta itselleni ja äidilleni kerrottu jouluruusu.
Minulle ensimmäistä kertaa maariankello…
Ja päivän helmi, pelargonian pistokas Mary, kerrottu valkoinen, josta pidän valtavasti, mutta jonka onnistuin tappamaan talvella.
Savupiippumme ei ole vetänyt kunnolla ja nuohousalan keskusliiton ständillä nuohoojamestari oli 10+. Muutamalla kysymyksellä selvisi, että tarvitsen uusavuttomien käsikirjan takan polttoon. Ongelma siis oli, että savu valui sisätiloihin kun takan sytytti. Neuvo: kylmään kosteaan takkaan ei pistetä hillitöntä roihua kertaheitolla pystyyn.
Eli, jos huoneen kosteus ja lämpötila on alle ulkoilman kosteuden ja lämpötilan, savu painuu alas, ei ylös. Jos piippu on kostea ja kylmä, savu ei nouse sinne.
En tarvitse uutta takkaa, vaan hillityn pienen nuotion piipun lämmittelyyn ja sitten kun veto alkaa kulkea, niin sen roihunkin voi ruokkia. Nuohoojamestarin sanoin, piipun täytyy ehtiä mukaan. Oppia ikä kaikki, hyvä, etten ole kuollut häkään savua huitoessani.
Messujen paras anti, sain viimein sisävessan. ISO JEI! Aion toteuttaa projektin tänä kesänä, jatkossa ei tarvitse hiipiä mörköjen keskellä pimeässä pihan perälle ja istuskella siellä sydän sykkyrällä takapuoli jäässä. Lisäpelkona, että joku pöllö ottaa pahaa aavistamattoman parikiloisen puudelini ohimennessään ilta-ateriaksi lapsilleen.
Tänään olisi ollut pelargoniapäivät Mäntsälässä, mutta pentujen syntymä sekoitti suunnitelmani. En uskaltanut lähteä niin pitkälle reisulle tänään, joten päädyin Viherpajalle.
Siellä oli perus saintpauliaa (yllä), johon olen törmännyt Bauhausissa, mutta en näin hyvä kuntoisena. Alla uutuus saintpaulian variegata muunnos, sen lehdet eivät olleet se, mihin kiinnitin huomiota, vaan mahtava kukkapaljous, hieman riippuvia kukkia (mikä ei näy kuvassa).
Esikko, valkoinen kerrottu.
Ja sokerina pohjalla, kalanruotokaktus, Epiphyllum anguliger, josta olen haaveillut vuosia. Sitä on tarjottu minulle pari kertaa, mutta pistokkaat ovat menneet ohareiksi. En ole halunnut sitä niin aktiivisesti, että olisin ostanut netistä. Mutta nyt se oli (lajinsa ainoana edustajana) kohtuuhintaan 7,90 ihan nenäni edessä.
Terassilla on päivällä 30 astetta lämmintä ja jouluruusu nuupahti pahemman kerran. Niinpä se sai siirron etuoven luokse talon pohjoispuolelle. Hieman vettä ja se on taas kuin uusi.
Johan pomppasi, sain äidiltäni valtavan kokoisen kukkivan jouluruusun. Laitoin sen terassille kukkimaan, mietin mihin istutan sen kunhan maa sulaa. Etupiha olisi paras paikka, sillä siinä se näkyy keväällä aina kotoa lähdettäessä ja kotiin palatessa.
Ja alla vielä kuva, kun se piristyi muuton rasistuksista.
Kun pääsin kotiin, kylvin tomaatit (Tiny Tim), petuniat, globeliat ja kärsimyskukat 18.2. Istutin myös Madeiran tuomiset uudelleen.
Kiinanruusu kukkii. Alla kuva keltaisesta, mutta kerrottu vaaleanpunainenkin on hengissä (teki yhden kukan).
Minun jouluruusuni näytti ihan hyvältä…
Kunnes näin äitini jouluruusut…
Punainen vielä nupulla.
Ja koska sää oli enemmän kuin lupaava, heitin kaikki kasvit saintpaulioita, kiinanruusuja ja perhosorkideoita lukuunottamatta lasitetulle terassille 21.2.
Ostoksia Santanan kylästä. Heräteostoksiin ei pitäisi koskaan sortua, mutta minulla ei ollut käytössä nettiä ja hinnat olivat päätä huomaavan halvat.
Kaksi orkideaa, Cymbidium. Hoito-ohjeet.
“Cymbidit tarvitsevat valoisan sijoituspaikan lämpötilojen ollessa kesäisin 15-25°C, syksyllä 10-16°C ja talvella sitten jälleen hiukan lämpimämmässä. Kasvit viedään kesäksi ulos valoisaan, mutta paahtavalta keskipäivänauringolta suojattuun paikkaan. Kasveille annetaan vettä niin, että kasvualusta ei täysin kuivu. Kesällä ne tarvitsevat paljon lannoitetta, siksi sitä on paras antaa joka kastelukerralla!
Syksyllä alkaa 2-4 viikon viileäjakso ulkona (lämpötila n. 10°C), kevyt halla ei ole ongelma kasvin ollessa kuivahkona. Sitten lämpötilojen laskiessa alle 10°C tuodaan Cymbidium sisälle viileään ja valoisaan paikkaan.Tässä vaiheessa ei saa enää kastella ja lannoittaa kunnes kukkaversot näyttäytyvät. Tämä tapahtuu tavallisesti 3-4 viikon kuluessa…
Kukkaversojen tultua näkyville kastellaan taas tavallisesti ja lannoitetaan joka 14 päivä.”
Amaryllis belladonna, hoito-ohjeet
Iris albicans
“Iris albicans has been cultivated since ancient times and may be the oldest iris in cultivation. Collected by Lange in 1860, it has been in cultivation since at least 1400 BC. Originating from Yemen and Saudi Arabia, it appears in a wall painting of the Botanical Garden of Tuthmosis III in the Temple of Amun at Karnak in ancient Thebes dated around 1426 BC.”
Valkohuonevehka eli valkokalla (Zantedeschia aethiopica), hoito-ohjeet
Kolibrikukka eli helokolibrinkukka (Strelitzia reginae), hoito-ohjeet
Giant Protea, (Protea cynaroides) , hoito-ohjeet
Nyt tuli tilaamani Mustilan alppiruusun siemenet, ne pitäisi laittaa multaan. Ensimmäinen satsi äitini pihalta keräämiäni siemeniä alkaa pikkuhiljaa itämään. Sain kaupanpäälliseksi silkkiunikon siemeniä.
