Kuusiaitani kasvaa hitaasti mutta varmasti, nyt se jo erottuu mustikanvarvuista. Nämä taisivat olla viimeiset talkoot mökillä ennen talvea. Veimme haketta kuusiaidan juurelle, toimme pari kottikärryllistä polttopuita mökille, vein hedelmäpuille tuhkaa…
… ja virittelimme pari uutta pönttöä. Siivosimme ja korjasimme ne, jotka minun taidoillani ei onnistunut viime reissulla.
Kevät toi mukanaan selvästi pesänrakennusvimman ja käärin hihat mökillä. Vanha keittiö sai lähteä. Jääkaapin ovi ei pysynyt enää kiinni ja hella yritti puhkua parastaan hyvin heikoin tuloksin. Lavuaaria ei käyttänyt kukaan ja se oli muodostunut varastoaltaaksi.
Veljeni makuuhuone oli käyttämättä, siellä ei ole nukkunut kukaan vuosiin. Niinpä keittiö siirtyi veljeni huoneeseen ja keittiöstä tuli vessa. Saatte “jälkeen” kuvat kunhan ehdin ottaa ne.
Alppiruusut kukoistavat.
Myös naapuriltani saama kitukasvuinen yksilö.
Lumikellot kukkivat…
Ja kuusiaitani alkaa totisesti erottua mustikanvarpujen seasta. Se on korkeimmillaan minua vyötäröön.
