Category Archives: Metsäpuutarha Forest Garden

Kevätmessuilla

Standi joka pisti ensimmäisenä ja viimeisenä silmääni oli Puutarhanikkareiden standi, se oli ihana. Siellä oli hyvät valikoimat siemeniä ja taimia, jotain vanhaa ja jotain uutta.

Muuten valikoima oli aika tasaista…

Lyhtytalolla (alla) oli kiva ständi

Tammistolla (tammistonpuu.com) oli aika ihastuttava terassi…

Huolimatta ulkona puhaltaneesta järkyttävän kylmästä viimasta, sisällä oli kovin keväisen oloista.

Mutta mitä tarttui takkiin? Puutarhanikkareilta itselleni ja äidilleni kerrottu jouluruusu.

Minulle ensimmäistä kertaa maariankello…

Ja päivän helmi, pelargonian pistokas Mary, kerrottu valkoinen, josta pidän valtavasti, mutta jonka onnistuin tappamaan talvella.

 

Savupiippumme ei ole vetänyt kunnolla ja nuohousalan keskusliiton ständillä nuohoojamestari oli 10+. Muutamalla kysymyksellä selvisi, että tarvitsen uusavuttomien käsikirjan takan polttoon. Ongelma siis oli, että savu valui sisätiloihin kun takan sytytti. Neuvo: kylmään kosteaan takkaan ei pistetä hillitöntä roihua kertaheitolla pystyyn.

Eli, jos huoneen kosteus ja lämpötila on alle ulkoilman kosteuden ja lämpötilan, savu painuu alas, ei ylös. Jos piippu on kostea ja kylmä, savu ei nouse sinne.

En tarvitse uutta takkaa, vaan hillityn pienen nuotion piipun lämmittelyyn ja sitten kun veto alkaa kulkea, niin sen roihunkin voi ruokkia. Nuohoojamestarin sanoin, piipun täytyy ehtiä mukaan. Oppia ikä kaikki, hyvä, etten ole kuollut häkään savua huitoessani.

Messujen paras anti, sain viimein sisävessan. ISO JEI! Aion toteuttaa projektin tänä kesänä, jatkossa ei tarvitse hiipiä mörköjen keskellä pimeässä pihan perälle ja istuskella siellä sydän sykkyrällä takapuoli jäässä. Lisäpelkona, että joku pöllö ottaa pahaa aavistamattoman parikiloisen puudelini ohimennessään ilta-ateriaksi lapsilleen.

Törttöilyä

Voi uskomaton, törttöilyä x 2.

Yllä on ihana kärsimyskukkani Quadrangularis, joka siis iti huolimatta hieman pessimistisestä asenteestani. Se, jonka unohdin lämpölampun päälle (kun ei se kuitenkaan idä). No itihän se ja nyt se näyttää tuolta. Se tuntuu olevan hengissä, joten toivon, että se toipuu elämänsä karusta alusta.

Törttöily osa II. Tomaatin varavara siemenet itivät (höh, olisi jo pitänyt tietää ja istuttaa vain kaksi). Mutta varasiemen siis iti ja sille ei ollut paikkaa. Koska kuopukseni tappoi kylvämäni alppiruusun siementaimet lomallani pari viikkoa sitten, eivätkä ne toipuneet, iskin tomaatin alppiruusupurkkiin. Vain todetakseni muutama päivä myöhemmin, että mattimyöhäiset alppiruusun siemenet ovat itäneet (pienet vihreät pisteet mullassa).

Helmikuu korkattu

Niin vain vierähti helmikuu käyntiin. Alppiruusuvauvelit ovat hengissä ja voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Saintpaulian pistokkaat ovat myös hyvässä kasvuvauhdissa.

Mårbackan pistokkaat laitoin eilen multaan, niillä oli jo isot juuret vesilasissa.

Orkidealehti yllyttää kevään yhteistilauksiin: “Valitse haluamasi tuhannen joukosta”. Kotipuutarhalehti hehkuttaa “houkuttelevia uusia siemeniä esittelyssä”, “intohimona pelargonit”, “huonekasvien keväthuolto, 30 vinkkiä uuteen kukoistukseen”.

Kävimme Bauhausissa, siellä ei ollut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta löysin pioniunikonsiemeniä alle eurolla ja ajattelin kokeilla.

Urbaanihuhu väitti eilen, että Viherpajassa olisi kärsimyskukka myynnissä vaatimattomaan 69,50 euron hintaan. Kun lopetin hapen haukkomisen, päätin kasvattaa itse kasvin siemenestä.

Surffasin hieman netissä ja löysin tajuntani räjäyttävän kauniita Passiflora Quadrangularis siemeniä 2,75 punnalla.

Bauhausissa oli kärsimyskukan siemeniä (Passiflora caerulea L.) hintaan 2,95 euroa ja otin niitä mukaan, katsotaan, minkälaisia kukkia niistä tulee. Niiden pitäisi hyvissä oloissa kukkia jo puolen vuoden ikäisinä.

Nuo siniset vaativat kylmemmän talvehtimisen, nuo punaiset taas haluavat kuuman kostean tropiikin. Eli kumpikaan ei ole ihanteellinen huonekasvi tänne Suomeen, mutta yritys on nyt kuitenkin kova saada ne menestymään. Ensin itämään, sitten kukkimaan ja lopulta selviämään talven yli.

Kärsimyskukka, keskustelufoorumi

Niinkuin voitte arvata, siemeniä oli seinämäkaupalla. Piipahdin myös Plantagenissa, mutta tulin tyhjin käsin ulos. Siellä oli todella kauniita esikoita, mutta Plantagen elää Saksan ajassa ja täällä peräpohjolassa ollaan vielä kuukausien päässä esikkokeleistä.

Alppiruusumania

Olin vakaasti päättänyt, että tänä vuonna en kylvä yhden yhtä siementä esikasvatukseen (paitsi ehkä yhden tomaatin jne). No nyt mopo sitten karkasi käsistä. Sain jostain loistavan ajatuksen luoda omin pikkukätösin alppiruusumetsän mökillemme. Helppoa kuin heinänteko. Etsi alppiruusu, kerää siemenet syyskuussa, kylvä tammikuussa, itävyys lähes 100%, odota 10 vuotta ja metsäsi kukkii kuin satupuutarha.

No tietenkään en ollut kerännyt siemeniä syyskuussa, joten suunnistin äitini alppiruusupuskille tammikuussa ja ei kun keräämään. Onneksi luontoäiti on suurpiirteinen, siemenkodat olivat kyllä auenneet lokakuussa, mutta minulle oli jätetty reilut jämät.

Nyt minulla on varovasti arvioiden satoja siemeniä, jotka aion kylvää vielä tänään. Voin jo nähdä mieheni ilmeen, kun alan koulimaan niitä. Järkevää olisi toki ollut merkata pensaat, joista siemenet keräsin (etenkin kun yksi oli luultavasti atsalea), mutta pakkasta oli näin pääkaupunkiseudun näkökulmasta sietämättömät 13 astetta, joten napsin siemenkodat ja heittelin ne purkkiin, jonka äitini ystävällisesti kaivoi kaapin syvyyksistään kyselemättä sen kummemmin (kun on outo lapsi, oppii olemaan kyselemättä).

Keskustelupalsta aiheesta

Lokakuu kääntyy loppua kohti

Niin se vaan syksy alkaa kääntyä alkutalveksi ja viimeiset kukat sinnittelevät kukkia.

Sisään nostetut verenpisarat kukkivat makuuhuoneen ikkunalla ilman lisävaloa. Tilasin tänään kasvilamput yläkertaan, toivottavasti niistä olisi apua talven pimeimpiin päiviin.

Kiinanruusut eivät tainneet vielä huomata, että talvi on tuloillaan.

Mökillä piipahdin ja huomasin, että (taas) oli jäänyt piha haravoimatta. No, sen kerkiää vielä syksyllä.

Mökillä kukki lumpeet

Mökillä(kin) on kesä tullut liljat kukkivat sekä pihassa että rannalla. Lumpeet aloittelivat kukintaa. Kunpa olisi joskus aikaa ihan vain istua ja nauttia veden aaltoilusta. Kesäloma oli ja meni, mutta ehdimme vain käydä kääntymässä mökillä.

Naapurilta saamani alppiruusu, jonka selvimisestä en ollut varma, on puhjennut uuteen elämään. Se pukkaa lehtiä ja on päättänyt vakaasti elää.

Vesialtaani jaksaa paksusti.

Kuusiaita (kuvassa vasemmalla) alkaa selvästi erottua mustikanvarvuista (vihdoin).

Ja vielä yksi kuva altaasta, kun istutin bellikset altaan molemmille puolille.