Niin se vaan syksy alkaa kääntyä alkutalveksi ja viimeiset kukat sinnittelevät kukkia.
Sisään nostetut verenpisarat kukkivat makuuhuoneen ikkunalla ilman lisävaloa. Tilasin tänään kasvilamput yläkertaan, toivottavasti niistä olisi apua talven pimeimpiin päiviin.
Kiinanruusut eivät tainneet vielä huomata, että talvi on tuloillaan.
Mökillä piipahdin ja huomasin, että (taas) oli jäänyt piha haravoimatta. No, sen kerkiää vielä syksyllä.
Ostin uuden lampun takapihalle ja se on aika kiva… Sisällä saintpauliat viettävät päivät lampun alla, auringon valoa ei ole enää juuri nimeksikään.
Kiinanruusut saavat pärjätä ilman lisävaloja, mutta ne tavoilleen uskollisina kukkivat kaikesta huolimatta.
Tummanpunaisen ongelma (kapeat terälehdet) oli kuin olikin lannoituksen puute. Kun lisäsin lannoitetta, kukat muuttuivat normaaleiksi.
Valkoinen oli kovasti toivelistallani ja vielä kerrottu sellainen. Rapakon takaa olisi löytynyt, mutta eivät suostu postittamaan Eurooppaan… Niinpä löysin kaupan www.hodnik.com (kiitos vinkistä) ja siellähän se odotti minua. Kiinareissa tämä on ensimmäinen nimellinen kiinarini, Odense Alba.
Postimaksu oli hieman suolainen, joten päätin jakaa sen useamman kukan kesken (mikä oli selvää säästöä, eikös vain?)
Mukaan tarttui Epiphyllum Harlequin, tuoksuva kukka, halkaisija 10-20 cm.
“Oijoijoi!”, en ollut uskoa silmiäni, kun näin kerrotun vaaleanpunaisen kiinanruusun. Tässä on 5 hedettä yhdessä kukassa.
Vaeltelin melko päämäärättömästi Viherpajalla etsimässä saintapaulioita huonolla menestyksellä ja olin jo menossa poispäin, kun katsoin vielä kerran yksinkertaiset kiinanruusut, sitten kohotin katsettani ja piilossa takapöydällä oli kerrottuja vaaleanpunaisia kiinanruusuja! Voi, olen niin kauan etsinyt niitä ja kaksi olen tainnut tappaa, ne eivät selvinneet talvesta. Mutta nyt siis uusi yritys, voi ihanuus.
Löysin myös keltaisen kerrotun, se oli kiva löytö, sopii keltaisiin ja kerrottuun oranssiini, jotka jo kotona odottavat.
Tässä kodin kukkivia, kun nostin ne sisään, lähes kaikki aloittivat kukinnan samaan aikaan.
Tummanpunainen on jostain syystä liikkeellä todella kapeilla terälehdillä, olisiko ravinteiden puute?
Pinkki pukkaa kukkaa päivittäin.
Kerrottu oranssi.
Tästä pidän, keltainen mutta laaja punainen nielu.
Vaaleanpunainen kukkii taukoamatta.
Tummanpunaisen kukkia.
Sitruunankeltainen.
Tummankeltainen.
Ja vielä vaaleanpunainen.
Kiinanruusut ovat villiintyneet kukkimaan, kun nostin ne sisään.
Haikein mielin oli pakko hyväksyä tosiasiat. Syksy on jo ovella. Vaikka vielä tänä viikonloppuna lämpötilat huitelivat parissakymmenessä asteessa ja öisin on vielä kymmenisen astetta, niin ensi viikolla viilenee. Nostin kiinanruusut, kaktukset ja ihmeköynnökset sisään.
Laitoin kasvihuonelämmittimen päälle ja toivon, että verenpisarat, pelargonit ja karjalanneidot selviävät, kunnes päätän, mitä niiden kanssa teen. Sisällä ei ole yhtään tilaa. Pelargonioista Mårbacka ja Mary vielä kukkivat ihan täysillä. Karjalanneidotkin selviäisivät talven yli sisällä. En millään raaskisi heittää niitä pois.
Saman värimuunnoksen eri muodot kukkivat.
Elokuun alun yllättäjä, keltainen päivänlilja.
Kiinanruusut kukkivat herkeämättä, lämmin heinäkuu on ollut niille mieleen (tosin ne kukkivat satoi tai paistoi, oli aurinkoista tai varjoista, lämmintä tai viileää…)
Kerrottu oranssi kukkii taukoamatta, kun yksi kukka nuupahtaa, uusia on jo tulossa. Toinen yhtä uuttera kukkija on vaaleanpunainen. Se kukkii taukoamatta.
Alla keltainen aamulla aloittelemassa kukintaansa.
Ja kun tulin kotiin, se oli aukaissut kukkansa. Se kukki keväällä tosi paljon, näyttäisi, että se aloittelee kauden toista kukintaa.
