Kiusauksiin on kiva sortua… ja minähän sorrun… aina silloin tällöin. Kävin hakemassa punaopuntian ruokatunnilla omakseni, opuntia rutilans. Haluan kokeilla kaktusten kasvatusta ulkona, joten tuo olkoon pioneerini.
Koska jo sorruin kiusaukseen, en nähnyt kovin kummoista syytä vältellä seuraavaa. Muhevaisella oli edelleen neljä perennaa kympillä pöytä, josta löysin vaivattomasti neljä kivaa perennaa. Kääntäen ajatellen, opuntia ei ollut niin kallis, sillä säästin sievoisen summan muissa perennoissa 🙂
Malvikki Lavatera ‘Burgundy Wine’ oli kukkiva ja ihastuin siihen.
“Malvikki kukkii pitkään ja runsaasti keskikesästä syyskylmiin saakka. Purppuranpunaiset kukat ovat suuria ja ne houkuttelevat puoleensa perhosia sekä muitakin pölyttäviä hyönteisiä. Loistava kukkija perennapenkkeihin, sopii myös vanhoihin pihapiireihin. Voi tarvita tukemista vaikka varret ovatkin pystyjä sekä alaosistaan tukevia.”
Valkoinen jaloritarinkannus oli myös ihana. Delphium pacif. hybr. ‘Galahad’.
“Aurinkoon. Näyttävä 150 cm korkuinen perenna syvään muokattuun, runsasravinteiseen, läpäiseen maaperään. Tuettava. Ei menesty paahteisessa paikassa eikä kevyessä hiekkamaassa. Jaetaan ja uudelleenistutetaan usein. Myrkyllinen. Jaetaan noin 3 vuoden välein. Istutustiheys 6 tainta/m2.”
Amerikanvuokko Anemone multifida ‘Rubra’, oli sattumaa, että löysin sen alennuspöydältä. Olin jo lisännyt sen hankintalistalleni.
“Amerikanvuokko on viehättävä kasvi kivikkoryhmiin sekä kääpiöhavujen joukkoon. Raikkaan karmiininpunaiset kukat ilmestyvät aikaisin keväällä ja myöhemmin kasvia koristavat hauskat siemenpallukat. Puolivarjoisissa paikoissa ja humuspitoisessa multamaassa kasvu on parhainta.”
Punapäivänkakkara on kestosuosikkini, Tanacetum coccineum ‘Robinson Rot’.
“Aurinkoinen, kuiva-tuore, hiekkainen, ei turvetta, läpäisevä, vähäravinteinen, kukkii heinäkuussa”.
