KÄÄÄÄK! Tajusin juuri täyden katastrofin, yönkuningattareni ei ole yönkuningatar (S. grandiflorus, vaan luultavasti S. pteranthus).

Selenicereus grandiflorus muistuttaa S. pteranthusta, mutta eroaa särmien lukumäärältään ja piikeiltään, yönkuningattarella on tavallisimmin 7–8 särmää ja usein vanhemmista rungoista irtoavat 4–12 mm pitkät piikit. S. pteranthuksella, yönprinsessalla, puolestaan särmiä on 4–5 ja lyhyet 1–2 mm mustat, alaosasta leveämmät piikit pysyvät kiinni vanhemmissakin rungoissa. Kukat ovat lähestulkoon identtisiä eikä niitä voida käyttää lajinmääritykseen.

Tässä kuva aitoon grandiflorukseen

The true species is extremely rare in cultivation. Most of the plants under this name belong to other species or hybrids. Climbing stems, 0.8 to 1 inch in diameter (2-2.5 cm), 5 to 8 ribs; areoles 0.4 to 0.6 in. (1-1.5 cm), with whitish felt and hair; 7 to 11 needle-like spines, 0.16 to 0.4 in. long (4-10 mm), yellowish turning grey as they age.

Päivitys illalla klo 21:53: saatuani some paniikkihepulikohtauksen, minulle tarjottiin siemenestä (Exotic Garden) kasvatettua 2,5 vuotiasta yönkuningatarta eli se on itänyt 2012. Sen piikit ovat vähän pidemmät ja varren muoto koverampi. Särmiä tosin vain se viisi.

Mutta sokerina pohjalla ja päivälle päätös, tämä oli kuin joulujuhla, sain mukaan muitakin pistokkaita:

Disocactus / Heliocereus Speciosos (Aurinkokaktus), kuva (tpun)
Disocactus Ackermannii ssp. conzattianus, kuva (aniliini)
Disocactus Kimnachii HBG41208, kuva (vpun)
Selenicereus grandiflorus “red spider” (= tod näk. Disoselenicereus fulgidus `Rote Königin`)
Epiphyllum hybrid ‘Grandy’, kuvaa ei löydy
Hatiora gaertneri “Mohawk Spirit” / Kevätkaktus hybridi, kuva, punaoranssi