Reissun viimeinen orkideapuutarha missä kävimme, oli Madeira Orchid Farm.

Jos minä asuisin Madeiralla ja perustaisin orkideapuutarhan, se varmaan näyttäisi juuri tältä. Kauhea kaaos, kasveja seiniä ja kattoja myöten, eläimiä ja ihmiset yrittäisivät puikkelehtia kapeilla käytävillä.

Vandoja…

Ainoa lehtikaktus, jonka Madeiralta löysin.

Paluumatkalla hotelliin pysähdyimme hotellimme lähellä olevassa puistossa.

Peikonlehti…

Ja vanha mies, jolla oli rattaissa kaksi koiraa ja kissa.

Joku voi kysyä, mitä tekemistä sambakarnevaaleilla on puutarhablogissa. Vastaus on: ei yhtään mitään. Mutta asut olivat upeita, kuin eksoottisia kukkasia. Kulkue kesti noin tunnin ja esiintyjäryhmiä oli paljon. Taso vaihteli, mutta kaikilla oli hauskaa.

Suuntasimme paikallisen matkanjärjestäjän kanssa laavaluolille.

Jos joku ihmettelee, mitä tekemistä laavaluolilla on puutarhablogissa, niin aasinsilta kyllä löytyy. Oli aivan hämmästyttävää, millä tarmokkuudella elämää syntyy pimeissä luolissa. Siellä missä valonheittimet osoittivat luolan seiniä, siellä oli pientä kasvustoa.

Samalla reissulla kävimme vesiputouksilla ja ajelimme pitkin pohjoisrannikkoa, jossa saaren kalastajat asuvat. Seutu on köyhää ja elinkeino on pikkuhiljaa katoamassa.

Katoamassa on myös maanviljelys ja terassiviljelmät. Työ on raskasta ja nuorempi sukupolvi muuttaa opiskelun ja töiden perässä mantereelle helpomman leivän perään.

Sitten olikin ohjelmassa Monten palatsi ja puutarha. Päätimme nousta ylös vuorelle köysiradalla.

Puutarha oli vaikuttava jo ihan ensi metreillä.

Tuhat vuotisia oliivipuita

Metsäpolku, joka johdatteli kahvioon

Verenpisaroita tai ainakin jotain hyvin sen tapaista

Kliivioita (paljon)

Itämainen puutarha

Orkideoita (paljon) ja taas ihmettelin kasvualustaa, jota paikalliset käyttävät

Patsaita

Sitten päivän kohokohta, kelkka-ajelu alas (2 km)

Loppumatkan hotellille kävelimme

Alla myytävänä oleva talo, houkutuksia muuttaa saarelle, joka on kuin iso puutarha

Söimme lounaan

Hotellille päästyämme kaivoin taskuni pohjalta keräämiäni siemeniä (sain myöhemmin kuulla, että ne ovat palmun siemeniä). Meillä ei taida kotona olla tilaa 16 palmulle…

Illalla kävelimme katselemaan ympäristöä ja päädyimme Sén kirkkoon.

“Sé eli Funchalin tuomiokirkko valmistui vuonna 1514 ja se sijaitsee aivan kaupungin sydämessä. Kolmilaivaisen kirkon koristeellinen katto on tehty madeirankatajasta (Juniperus cedrus). Vanha kaupunki sijaitsee Sén kirkon itäpuolella. Sen asuinrakennukset ovat pääosin 1600- ja 1700-luvuilta. Alueella on Corpo Santo -kappeli, Santa Maria Maior -kirkko ja runsaasti pieniä ravintoloita.

Pieni kahvila

Ja iltakävelyltä mukaan tarttui Proteian taimi.

Osallistuimme saarikierrokselle, jossa oli mahdollisuus ihailla maisemia pilvien kanssa samalla tasolla.

Poikkesimme levadalle, jota minäkin onnistuin kulkemaan pyörtymättä.

Pieniä kyliä vuorten rinteillä

Santanan olkikattoiset talot

Mieheni ihmetteli, kuinka vainuni löytää pienimmästäkin kyläpahasesta kukkakaupan. Heh heh, taito se on sekin.

Ja lisää vuoria alhaalta katsottuna ja ylhäällä pilvien tasalla.

Melkein levadalla… Bussi kiipesi vuoren rinteelle ja kaikki olivat valmiina levadakävelyyn. Paitsi minä, joka lähes pyörryin nähtyäni kapean polun viressä pudotuksen rotkoon. Päätimme suosiolla kävellä mieheni kanssa rinnettä alas läpi paikallisten kylien.

Tiet olivat kapeita, mutta puutarhat niiden varrella ihastuttavia. Erityisesti tuo tumma pelargonia pisti silmään.

Kun pääsimme alas kylään, piipahdimme pienessä kirkossa.

Ja istuimme terassille ihailemaan maisemia.

Jos joku on rauhoittavaa, niin meren rannalla istuminen ja aaltojen kuunteleminen.