Melkein levadalla… Bussi kiipesi vuoren rinteelle ja kaikki olivat valmiina levadakävelyyn. Paitsi minä, joka lähes pyörryin nähtyäni kapean polun viressä pudotuksen rotkoon. Päätimme suosiolla kävellä mieheni kanssa rinnettä alas läpi paikallisten kylien.
Tiet olivat kapeita, mutta puutarhat niiden varrella ihastuttavia. Erityisesti tuo tumma pelargonia pisti silmään.
Kun pääsimme alas kylään, piipahdimme pienessä kirkossa.
Ja istuimme terassille ihailemaan maisemia.
Jos joku on rauhoittavaa, niin meren rannalla istuminen ja aaltojen kuunteleminen.
