Aina välillä tulee se karmaiseva hetki, kun ikkunat on pakko pestä. Normaalissa kodissa ikkuna avataan ja pestään ja sitten suljetaan. Meillä…, ensin puretaan kukat pois ikkunalta ja kuunnellaan paremman puoliskon hämmästelyä: onpa niitä paljon…!

Hymyillään rauhoittavasti, eikä muistuteta, että neliöön mahtuu paljon kasveja kun otetaan kuutiot käyttöön. Ne pienet pistokkaat, jotka on onnistuneesti salakuljetettu taloon, ovat kasvaneet sitten viime ikkunan pesun huomaamatta isommiksi.

Sitten otetaan ruuvimeisseli käteen ja puretaan kukkateline seinästä. Varmistetaan, etteivät koirat kaada sitä, litisty alle ja mikä tärkeintä kukaan ei hajota lasihyllyjä. Pestään se hemmetin ikkuna. Käänteisessä järjestyksessä, nostetaan pesty teline takaisin paikoilleen, ruuvataan se seinään (huokaistaan helpotuksesta, kukaan ei jäänyt huojuvan hökötyksen alle) ja sitten… Laitetaan kukat takaisin. Mutta, mitä ihmettä, ne eivät mahdu takaisin.

Katsotaan peiliin ja meditoidaan hetki. Sitten tungetaan ne loputkin kukat sinne ja niin on homma hoidettu.

Alla orkideat, jotka eivät (enää) mahdu kukkaikkunalle, mutta ovat muuttaneet (pysyvästi) työpöydälleni kansioiden paikalle (ja mieheni suureksi kauhuksi printterin päälle).

Tässä linkki kukkaikkunani rakennusprojektiin.