Kääk! Olin reilun vajaa kaksi viikkoa käymättä palstalla. Vettä satoi ja oli sopivan koleaa, joten uskoin kasvien pärjäävän. No juu, kasvit olivat pärjänneet, mutta niin olivat myös pärjänneet rikkaruohot.

Alla perunamaani, voi voi…

Marjapensaani…

Onneksi parempi puoliskoni saapui kuin ritari valkoisella ratsulla (ok, se oli meidän auto ja musta) paikalle miekka kädessään (no joo, se oli trimmerini) valmiina pelastamaan neidon pulasta.

Sillä aikaa ihailin retiisejäni…

Kauhistelin pupun kakkaa kasvimaallani. Voiko tuon tulkita luonnonmukaiseksi lannoitukseksi?

Päivittelin myyränkoloa sipulipenkissäni. Joopa joo, halusin sosiaalisen harrastuksen, mutta en silti kaivannut vakiasukkaita palstalleni…

Mutta pinaatti piristi mieleni, se näytti hyvältä ja maistui taivaalliselta salaatissa ja munakkaassa.

Sain hiukan apua perunamaan multaamiseen naapuripalstalta (kiitos).

Ja lopulta huokasin päivän päätteeksi, taisin jäädä voiton puolelle sodassa luonnonvoimia vastaan.

Marjapensaanikin näkyyivät taas…

Ja kotona ihailin retiisejäni.