Standi joka pisti ensimmäisenä ja viimeisenä silmääni oli Puutarhanikkareiden standi, se oli ihana. Siellä oli hyvät valikoimat siemeniä ja taimia, jotain vanhaa ja jotain uutta.

Muuten valikoima oli aika tasaista…

Lyhtytalolla (alla) oli kiva ständi

Tammistolla (tammistonpuu.com) oli aika ihastuttava terassi…

Huolimatta ulkona puhaltaneesta järkyttävän kylmästä viimasta, sisällä oli kovin keväisen oloista.

Mutta mitä tarttui takkiin? Puutarhanikkareilta itselleni ja äidilleni kerrottu jouluruusu.

Minulle ensimmäistä kertaa maariankello…

Ja päivän helmi, pelargonian pistokas Mary, kerrottu valkoinen, josta pidän valtavasti, mutta jonka onnistuin tappamaan talvella.

Savupiippumme ei ole vetänyt kunnolla ja nuohousalan keskusliiton ständillä nuohoojamestari oli 10+. Muutamalla kysymyksellä selvisi, että tarvitsen uusavuttomien käsikirjan takan polttoon. Ongelma siis oli, että savu valui sisätiloihin kun takan sytytti. Neuvo: kylmään kosteaan takkaan ei pistetä hillitöntä roihua kertaheitolla pystyyn.

Eli, jos huoneen kosteus ja lämpötila on alle ulkoilman kosteuden ja lämpötilan, savu painuu alas, ei ylös. Jos piippu on kostea ja kylmä, savu ei nouse sinne.

En tarvitse uutta takkaa, vaan hillityn pienen nuotion piipun lämmittelyyn ja sitten kun veto alkaa kulkea, niin sen roihunkin voi ruokkia. Nuohoojamestarin sanoin, piipun täytyy ehtiä mukaan. Oppia ikä kaikki, hyvä, etten ole kuollut häkään savua huitoessani.

Messujen paras anti, sain viimein sisävessan. ISO JEI! Aion toteuttaa projektin tänä kesänä, jatkossa ei tarvitse hiipiä mörköjen keskellä pimeässä pihan perälle ja istuskella siellä sydän sykkyrällä takapuoli jäässä. Lisäpelkona, että joku pöllö ottaa pahaa aavistamattoman parikiloisen puudelini ohimennessään ilta-ateriaksi lapsilleen.