Minulla oli jumalaton kiire, en tajua, miten niin taas kävi. Joka tapauksessa parempi puoliskoni lupasi mennä puolestani eilen Bauhausiin, jossa oli tarjouslehden mukaan saatavilla vandoja. Ohjeistin hänet huolellisesti ja niin hän soittaa: “Ei täällä mitään ole”. Voi huokaus. Annoin puhelimessa koordinaatteja ja käskin katsella ylöspäin, josko siellä olisi riippuvia kukkia. Hän tallusteli ympyrää, ei mitään. Sitten:”Täällä niitä on!”. No sitähän minäkin…

Hän lähetti kuvia ja en osannut päättää lilan ja valkoisen välillä. Pyysin, että hän valitsee isokukkaisimman ja yllättää minut. Vannotin etsimään myyjän, joka osaisi pakata vandan huolellisesti.

Ja niin kotiutui valkoinen vanda. Se on ihana. Kymmenen pistettä miehelleni ihanasta kukasta.

Kukkaikkunalla on myös saintpauliat pääsemässä vauhtiin.

Jan Zabava, sain pistokkaan 9.10.2014, se aloitti kukinnan.

Jäin hieman haikailemaan lilaa vandaa ja mieheni lupasi kyyditä minut Bauhausiin. Voi että, seKIN on ihana.

NE ovat ihania.

Tämän päivän Bauhaus reissulla päätin aloittaa neulontaharrastukseni uudelleen ja kutoa islantilaisneuleen itselleni. Matkan varrella oli ihan uskomattoman hyvä lankakauppa Menita (kiitos vinkistä). Siellä järjestetään joka toinen lauantai neuletapaaminen klo 11-15, mainio idea.