Author Archives: admin

Kliivia, Minata – Sahin Twins

Tilasin siemeniä ja ajattelin kokeilla kliivian kasvatusta. Sain vuosia sitten isäni työpaikalta ison kliivian hänen jäädessään eläkkeelle. Se oli valtava, mutta ei kukkinut koskaan. Eräänä päivänä se tippui lattialle, ruukku hajosi ja siivosin kaiken roskiin. Nyt on aika ehkä uudelle kliivialle.

“They are called Twins as they often flower twice per year – in Autumn and again in Spring. A low growing, broadleaf variety, ideal for growing on a patio, used as a tub specimen or planting in the ground in a shady position. Their orange clustered flowers are heavy bloomers and are followed by attractive, red, berry-like fruit. Spring flowering. Sahin Twin are considered as one of the appealing darkest orange flowering clivias in the world. The color is so intense that it looks almost red!”

“These clivia plants will flower when they have 12 to 14 leaves, usually at around 3.5 years of age.”

“The Sahin strain or group of Clivia was hybridized by Kees Sahin and his wife Elisabeth at their nursery in the Netherlands. They can have 2 scapes blooming at the same time (twins) as well as sometimes blooming twice per year. This strain was bred to be more compact in size and for the color of the flower. Mr. Sahin founded this large commercial plant/seed nursery in 1986 and has hybridized many different varieties of plants until his death at age 62 in September of 2006. His wife a botanist continues to manage the firm.”

Törttöilyä

Voi uskomaton, törttöilyä x 2.

Yllä on ihana kärsimyskukkani Quadrangularis, joka siis iti huolimatta hieman pessimistisestä asenteestani. Se, jonka unohdin lämpölampun päälle (kun ei se kuitenkaan idä). No itihän se ja nyt se näyttää tuolta. Se tuntuu olevan hengissä, joten toivon, että se toipuu elämänsä karusta alusta.

Törttöily osa II. Tomaatin varavara siemenet itivät (höh, olisi jo pitänyt tietää ja istuttaa vain kaksi). Mutta varasiemen siis iti ja sille ei ollut paikkaa. Koska kuopukseni tappoi kylvämäni alppiruusun siementaimet lomallani pari viikkoa sitten, eivätkä ne toipuneet, iskin tomaatin alppiruusupurkkiin. Vain todetakseni muutama päivä myöhemmin, että mattimyöhäiset alppiruusun siemenet ovat itäneet (pienet vihreät pisteet mullassa).

Kukkaikkuna

Minulla oli jumalaton kiire, en tajua, miten niin taas kävi. Joka tapauksessa parempi puoliskoni lupasi mennä puolestani eilen Bauhausiin, jossa oli tarjouslehden mukaan saatavilla vandoja. Ohjeistin hänet huolellisesti ja niin hän soittaa: “Ei täällä mitään ole”. Voi huokaus. Annoin puhelimessa koordinaatteja ja käskin katsella ylöspäin, josko siellä olisi riippuvia kukkia. Hän tallusteli ympyrää, ei mitään. Sitten:”Täällä niitä on!”. No sitähän minäkin…

Hän lähetti kuvia ja en osannut päättää lilan ja valkoisen välillä. Pyysin, että hän valitsee isokukkaisimman ja yllättää minut. Vannotin etsimään myyjän, joka osaisi pakata vandan huolellisesti.

Ja niin kotiutui valkoinen vanda. Se on ihana. Kymmenen pistettä miehelleni ihanasta kukasta.

Kukkaikkunalla on myös saintpauliat pääsemässä vauhtiin.

Jan Zabava, sain pistokkaan 9.10.2014, se aloitti kukinnan.

Jäin hieman haikailemaan lilaa vandaa ja mieheni lupasi kyyditä minut Bauhausiin. Voi että, seKIN on ihana.

NE ovat ihania.

Tämän päivän Bauhaus reissulla päätin aloittaa neulontaharrastukseni uudelleen ja kutoa islantilaisneuleen itselleni. Matkan varrella oli ihan uskomattoman hyvä lankakauppa Menita (kiitos vinkistä). Siellä järjestetään joka toinen lauantai neuletapaaminen klo 11-15, mainio idea.

Pelargonioita, varaslähtö

 

Mopo karkasi hieman käsistä, mutta innostuin pistokkaat nähdessäni. Viime kesänä olin supertyytyväinen Plantagenin pistokkaisiin. Yllä Prins Nicolai, valkoinen kerrottu ja alla Dr. Ingrid, vaaleanpunainen kerrottu.

Bernd, kerrottu punainen, alla Apple Blossom, kaksi värinen kerrottu.

Siiten kolme kirjavalehtistä, Happy Thought keltavihreä, Wilhelm Langguth valkovihreä ja Contrast kolmivärinen.

Muutama petunia, Doble Velvet Lace ja Conchita Doble valkoinen, sekä Veranda valkoinen.

Istutin kaikki uusiin ruukkuihin ja lannoitin ne samantien lannoitekävyillä. Siirsin kaikki ulos terassille.

Yönkuningatar

Yönprinsessa

Yönkuningatar

Lumikuningatar kukki, mutta lohdukseni heidän(kään) saintpauliat eivät kukkineet.

Ja vihdoin ja viimein, minulla on aito yönkuningatar, Selenicereus grandiflorus, rekisteritunnus 1991-348. Kasvi on kerätty luonnosta, Haitista, Port-au-Princen eteläpuolelta. Se saatiin Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan 1991 puutarhojen kansainvälisen siemenvaihdon kautta Belgiasta, Liegen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Kasvit ulos

Kun pääsin kotiin, kylvin tomaatit (Tiny Tim), petuniat, globeliat ja kärsimyskukat 18.2.  Istutin myös Madeiran tuomiset uudelleen.

Kiinanruusu kukkii. Alla kuva keltaisesta, mutta kerrottu vaaleanpunainenkin on hengissä (teki yhden kukan).

Minun jouluruusuni näytti ihan hyvältä…

Kunnes näin äitini jouluruusut…

Punainen vielä nupulla.

Ja koska sää oli enemmän kuin lupaava, heitin kaikki kasvit saintpaulioita, kiinanruusuja ja perhosorkideoita lukuunottamatta lasitetulle terassille 21.2.

Madeira Orchid Farm

Reissun viimeinen orkideapuutarha missä kävimme, oli Madeira Orchid Farm.

Jos minä asuisin Madeiralla ja perustaisin orkideapuutarhan, se varmaan näyttäisi juuri tältä. Kauhea kaaos, kasveja seiniä ja kattoja myöten, eläimiä ja ihmiset yrittäisivät puikkelehtia kapeilla käytävillä.

Vandoja…

Ainoa lehtikaktus, jonka Madeiralta löysin.

Paluumatkalla hotelliin pysähdyimme hotellimme lähellä olevassa puistossa.

Peikonlehti…

Ja vanha mies, jolla oli rattaissa kaksi koiraa ja kissa.

Madeira laavaluolat

Suuntasimme paikallisen matkanjärjestäjän kanssa laavaluolille.

Jos joku ihmettelee, mitä tekemistä laavaluolilla on puutarhablogissa, niin aasinsilta kyllä löytyy. Oli aivan hämmästyttävää, millä tarmokkuudella elämää syntyy pimeissä luolissa. Siellä missä valonheittimet osoittivat luolan seiniä, siellä oli pientä kasvustoa.

Samalla reissulla kävimme vesiputouksilla ja ajelimme pitkin pohjoisrannikkoa, jossa saaren kalastajat asuvat. Seutu on köyhää ja elinkeino on pikkuhiljaa katoamassa.

Katoamassa on myös maanviljelys ja terassiviljelmät. Työ on raskasta ja nuorempi sukupolvi muuttaa opiskelun ja töiden perässä mantereelle helpomman leivän perään.

Jardim Tropical Monte Palace

Sitten olikin ohjelmassa Monten palatsi ja puutarha. Päätimme nousta ylös vuorelle köysiradalla.

Puutarha oli vaikuttava jo ihan ensi metreillä.

Tuhat vuotisia oliivipuita

Metsäpolku, joka johdatteli kahvioon

Verenpisaroita tai ainakin jotain hyvin sen tapaista

Kliivioita (paljon)

Itämainen puutarha

Orkideoita (paljon) ja taas ihmettelin kasvualustaa, jota paikalliset käyttävät

Patsaita

Sitten päivän kohokohta, kelkka-ajelu alas (2 km)

Loppumatkan hotellille kävelimme

Alla myytävänä oleva talo, houkutuksia muuttaa saarelle, joka on kuin iso puutarha

Söimme lounaan

Hotellille päästyämme kaivoin taskuni pohjalta keräämiäni siemeniä (sain myöhemmin kuulla, että ne ovat palmun siemeniä). Meillä ei taida kotona olla tilaa 16 palmulle…

Illalla kävelimme katselemaan ympäristöä ja päädyimme Sén kirkkoon.

Sé eli Funchalin tuomiokirkko valmistui vuonna 1514 ja se sijaitsee aivan kaupungin sydämessä. Kolmilaivaisen kirkon koristeellinen katto on tehty madeirankatajasta (Juniperus cedrus). Vanha kaupunki sijaitsee Sén kirkon itäpuolella. Sen asuinrakennukset ovat pääosin 1600- ja 1700-luvuilta. Alueella on Corpo Santo -kappeli, Santa Maria Maior -kirkko ja runsaasti pieniä ravintoloita.

Pieni kahvila

Ja iltakävelyltä mukaan tarttui Proteian taimi.