Category Archives: Epiphyllum

Kakteen Haage

Tänään oli kuin joulu, sain ISON paketin.

Ja mitä sieltä paljastuikaan!!! Epiphyllum Deutsche Kaiserin, Lobivia zecheri v. fungiflora ja Lobivia winteriana.

Itse asiassa halusin tuon Deutsche Kaiserin, mutta koska postimaksut olivat niin hunajaiset, niin oli pelkkää säästöä ostaa muutama muukin muutaman euron pikkukaktus. Minulla ei ole koskaan ennen ollut lobivioita, joten odotan innolla, millaisia ne ovat.

Deutsche Kaiserin on kuuleman mukaan melkoinen primadonna, mutta otan haasteen vastaan ja katson saanko sen pysymään hengissä.

Lobivia zecheri v. fungiflora

Alla kuva emäkasvista

Lobivia winteriana

Alla kuva emäkasvista

Piipahdin Viherpajalla ja siellä notokaktukset kukkivat, omani jurottaa.

Olisin hieman halunnut piispanhattua, mutta en ihan tuollaista…

Kotona vanhapoikani kruunasi päivän ja avasi nuppunsa.

Kaktusten nuppuja

Nyt on ollut niin kylmää, että kaktukset vain jurottavat nuppujensa kanssa. Mutta tänä aamuna chamaelobivia alias chamaecereus x lobivia aloitti nuppunsa avaamisen. Alla Echinopsis subdenudata ‘Tufty’ kahdella nupulla.

Uudet kaktukseni, oletettavasti notocactuksia. Toisessa yksi nuppu ja toisessa neljä nuppua.

Vanhapoika, jonka kukkien pitäisi olla vaaleanpunaisia

Gymnocalycium aloittelee nuppujen kanssa

Epiphyllum, jota tuijotan silmät sirrillään ja toivon noiden palluroiden olevan nupun alkuja.

Epiphyllum Softlights, joka joko puskee uusia oksia tai kehittelee nuppuja. Takana näkyvällä kalanruotokaktuksella myös muhimassa joko uusi oksa tai sitten nuppu.

Piispanhattu, astrophytum, on jo ehtinyt kukkia tänä kesänä yhdellä kukalla.

Pienempi gymnocalycium kehittelee useampaa nuppua

Perinteinen isohko vanhapoika valkoisilla kukilla kypsyttelee nuppua, tuon lisäksi ainakin neljä nuppua kehitymässä.

Sokerina pohjalla mammillaria blossfeldiana avasi aamulla nuppunsa, nuppuja kaksi tuon auenneen lisäksi.

***

Muokattu päivällä, niin vain tuo chamaecereus avasi nuppunsa

Lannoituksen tuskaa

Ei kuki, ei sitten millään… Olen nyt etsinyt tietoa kukittamisesta pitkin nettiä ja miettinyt, mikä triggeroi kukinnan. Mullan pitäisi olla ok, se on hapanta rhodomultaa. Tosin myös kaktusmultaa sekoitettuna orkidean kasvualustaan suositeltiin, mutta minusta se on liian läpäisevää. Silloin kun olivat kaktusmullassa, minusta vain kituivat puoliksi hengissä, nyt on kasvuvauhti melkoista ja kasvit näyttävät hyväkuntoisilta & uutta kasvua pukkaa.

Oletan, että epiphyllumeihin pätee samat vaatimukset kuin marraskuunkaktuksiin.

“Talvikaktuksilla on tiukat fototropismi -vaatimukset eli yön ja päivän vaihteluvaatimukset. Kukkiakseen se tarvitsee syksyllä kuivan kauden elo/syyskuulta alkaen ja siihen on yhdistyttävä 4-6 viikon jakso, jolloin yön pituus on 13 tuntia eli yön on oltava päivää pidempi. Huoneen sisävalot ja ikkunasta kajastava katuvalo voivat häiritä kasvin pimeän aikaa. Lämpötilan tulisi tuolloin olla 10-20 astetta. Alle kymmenen asteen lämpötilassa nuput eivät kehity.

Vaihtoehtoisesti, riippumatta valon määrästä, kukinta voidaan käynnistää pitämällä kasvi 4-6 viikkoa 10-15 asteen lämpötilassa. Kun nuppuja alkaa muodostumaan, kasvi voidaan siirtää huonelämpötilaan, mutta ei mielellään yli 22-24 asteeseen.”

Kaupungissa on vaikea järjestää pimeää yötä, ilman, että katuvalot loistavat. Mutta tuo 4-6 viikon 10-15 asteen lämpö toteutuu kasveillani.

Valo, sitä pitää olla riittävästi, jotta kukinta alkaa. Asia on hoidossa, valoa on riittävästi.

Sitten jäljelle jääkin vain lannoitus. Monessa lähteessä mainitaan, että näitä on lannoitettava riittävästi. Nyt huomasin, että lannoite jota käytän, on typpi-fosfori-kalium suhteeltaan 19-4-20, mikä on ilmeisesti täysin pielessä. Suhteen pitäisi olla 5-50-17, 11-54-4, 6-40-10 eli minimimäärä typpeä, mahdollisimman paljon fosforia ja vähän kaliumia. Jenkkisivustot suosittelevat 2-10-10 tai 0-10-10.

Etsiskelin sopivaa lannoitetta ja lähinnä tuota vaatimusta on syyslannoite. Nutriforten syyslannoite NPK 0-22-27, hieman huonompi on Kekkilän syyslannoite NPK 0-16-26. Mutta yritän vielä etsiä parempaa, vinkkejä saa antaa.

Kiva blogi

Disocactus phyllanthoides, Nopalxochia phyllanthoides, German Empress, Deutsche Kaiserin, hovineidonkaktus, rakkaalla lapsella on monta nimeä. “A distinct species related to Disocactus ackermannii, D. phyllanthoides has previously been placed in Nopalxochia, but the generic status for that taxon does not have much support.”

Luulin, että minulla oli, mutta kävin pistokkaani läpi kahteen kertaan, lopputulos, minulla ei ole… Hovipojankaktusta löytyy, ackermanniita löytyy, mutta ei hovineidonkaktusta.

“Some authors state that this plant first flowered in the garden of Château de Malmaison, belonging to the late Empress Joséphine de Beauharnais. This could explain some of the popular names such as German Empress, Deutsche Kaiserin, Giant Empress, Drottningkaktus (Swedish for Queen’s Cactus). This story could be a myth.”

Huomasin myös, että nuppuja ei tule, jos lämpötila on alle 10 astetta. Yöt ovat olleet kylmiä, joten se on myös voinut vaikuttaa nuputtomuuteen… Sain myös vinkin, että kasvia on sumuteltava reippaasti, aloitin sumuttelun…

Kokeilen nyt NutriForten lannoitetta…

Viherpajalla

Tänään olisi ollut pelargoniapäivät Mäntsälässä, mutta pentujen syntymä sekoitti suunnitelmani. En uskaltanut lähteä niin pitkälle reisulle tänään, joten päädyin Viherpajalle.

Siellä oli perus saintpauliaa (yllä), johon olen törmännyt Bauhausissa, mutta en näin hyvä kuntoisena. Alla uutuus saintpaulian variegata muunnos, sen lehdet eivät olleet se, mihin kiinnitin huomiota, vaan mahtava kukkapaljous, hieman riippuvia kukkia (mikä ei näy kuvassa).

Esikko, valkoinen kerrottu.

Ja sokerina pohjalla, kalanruotokaktus, Epiphyllum anguliger, josta olen haaveillut vuosia. Sitä on tarjottu minulle pari kertaa, mutta pistokkaat ovat menneet ohareiksi. En ole halunnut sitä niin aktiivisesti, että olisin ostanut netistä. Mutta nyt se oli (lajinsa ainoana edustajana) kohtuuhintaan 7,90 ihan nenäni edessä.

Talvipuutarhassa

Päätin vierailla talvipuutarhassa ihan vain loman kunniaksi, siksi etten ole käynyt siellä sitten lapsuuteni (silloin asuimme melko vieressä) ja koska halusin nähdä miltä aito yönkuningatar näyttää.

Tämä muistuttaa hieman marraskuunkaktusta (Schlumbergera truncata) jonka pistokkaan sain, lehdet ovat pyöreät muistuttaen joulukaktuksen lehtiä, mutta kukka selvästi marraskuunkaktuksen.

Alla joulukaktus (Schlumbergera x buckleyi)

Alla vielä kuva ylläolevan joulukaktuksen lehdistä.

Paikka oli remontoitu kauniisti.

Anopinjakkaroita, se mihin kiinnitin huomiota, oli, että kaikki kasvit olivat tosi hyväkuntoisia.

Alla mammilaria (mammilaria vildii), jonka näin eilen (melko varmasti lähes sama) Kodin Anttilassa, mutta en ottanut, vaikka pyörittelin kädessä muutaman minuutin.

Tunnelmat olivat jouluiset.

Lehtikaktuksia oli melko paljon, mutta ne olivat kaikki kukkineet.

Kamelia nupulla

Echinopsiksia, tiirailin vähän, miten ne luonnossa kasvavat, ilmeisesti ryppäinä.

Kaksi marraskuunkaktusta

Ja lopulta se, mitä etsin, yönkuningatar.

Sokerina pohjalla, artikkeli Suomen huonekasvien historiasta.

Yönkuningatar

KÄÄÄÄK! Tajusin juuri täyden katastrofin, yönkuningattareni ei ole yönkuningatar (S. grandiflorus, vaan luultavasti S. pteranthus).

Selenicereus grandiflorus muistuttaa S. pteranthusta, mutta eroaa särmien lukumäärältään ja piikeiltään, yönkuningattarella on tavallisimmin 7–8 särmää ja usein vanhemmista rungoista irtoavat 4–12 mm pitkät piikit. S. pteranthuksella, yönprinsessalla, puolestaan särmiä on 4–5 ja lyhyet 1–2 mm mustat, alaosasta leveämmät piikit pysyvät kiinni vanhemmissakin rungoissa. Kukat ovat lähestulkoon identtisiä eikä niitä voida käyttää lajinmääritykseen.

Tässä kuva aitoon grandiflorukseen

The true species is extremely rare in cultivation. Most of the plants under this name belong to other species or hybrids. Climbing stems, 0.8 to 1 inch in diameter (2-2.5 cm), 5 to 8 ribs; areoles 0.4 to 0.6 in. (1-1.5 cm), with whitish felt and hair; 7 to 11 needle-like spines, 0.16 to 0.4 in. long (4-10 mm), yellowish turning grey as they age.

Päivitys illalla klo 21:53: saatuani some paniikkihepulikohtauksen, minulle tarjottiin siemenestä (Exotic Garden) kasvatettua 2,5 vuotiasta yönkuningatarta eli se on itänyt 2012. Sen piikit ovat vähän pidemmät ja varren muoto koverampi. Särmiä tosin vain se viisi.

Mutta sokerina pohjalla ja päivälle päätös, tämä oli kuin joulujuhla, sain mukaan muitakin pistokkaita:

Disocactus / Heliocereus Speciosos (Aurinkokaktus), kuva (tpun)
Disocactus Ackermannii ssp. conzattianus, kuva (aniliini)
Disocactus Kimnachii HBG41208, kuva (vpun)
Selenicereus grandiflorus “red spider” (= tod näk. Disoselenicereus fulgidus `Rote Königin`)
Epiphyllum hybrid ‘Grandy’, kuvaa ei löydy
Hatiora gaertneri “Mohawk Spirit” / Kevätkaktus hybridi, kuva, punaoranssi

Vielä on tilaa yhdelle

Valkoinen oli kovasti toivelistallani ja vielä kerrottu sellainen. Rapakon takaa olisi löytynyt, mutta eivät suostu postittamaan Eurooppaan… Niinpä löysin kaupan www.hodnik.com (kiitos vinkistä) ja siellähän se odotti minua. Kiinareissa tämä on ensimmäinen nimellinen kiinarini, Odense Alba.

Postimaksu oli hieman suolainen, joten päätin jakaa sen useamman kukan kesken (mikä oli selvää säästöä, eikös vain?)

Mukaan tarttui Epiphyllum Harlequin, tuoksuva kukka, halkaisija 10-20 cm.

Kaktukset kukkivat

Lehtikaktusten pistokkaat ovat innostuneet kasvamaan. Talvella ne näyttivät vähän kärsineiltä, mutta nyt ne ovat vihreitä ja terhakoita, jokaisessa uutta kasvua.

Alla Gymnocalycium pflanzii jaksaa kukkia.

Alla yönkuningatar, joka on myös hujahtanut kasvuun. Mietin pitkään, mihin suuntaan ja miten tukea sen kasvua, mutta päätin, että kasvusuunta ylöspäin vie vähiten tilaa. Siitä siis isona tulee ihan järjetön risukasa.

Vanhapoika alkoi lupailla kukintaa heinäkuun helteiden myötä.

Nuppu kasvoi ja kasvoi… Ja minä odotin ja odotin. Aamut vaihtuivat illoiksi ja illat aamuiksi.

Kukkaa odotellessani, tein yhden heräteostoksen Kakteen Haagenista, Mammillaria blossfeldiana. Jos ikinä saan sen kukkimaan, niin “kannat kattoon” fiiliksissä pitkään.

Tämä pikku Gymnocalycium kukkii myös.

Mammillaria kukkii tasaisesti, on kukkinut jo pitkään.

Tämä pikku Mammillaria aloitteli myös kukintaansa.

Ja VIHDOIN odotukseni palkittiin: vanhapoika kukki!

Piipanhattu ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja aloitti oman kukintansa. Iso piispanhattu kukkii vielä satunnaisesti, sen aktiivisin kukinta on ohi, mutta nyt siis pikkupiispanhattu kukkii.

Kaktuksia toukokuussa

Piispanhattu on kukkinut koko toukokuun, kukkia on auki noin kolme kerrallaan.

Virosta lähti mukaan vaaleanpunainen lehtikaktus.

Vanhapoika, jonka leikkasin kahtia, on kehittänyt kolme nuppua, odotan jännityksellä, jaksaako se kukkia.

Tässä vielä piispanhattu kukassa.

Ja pienempi piispanhattu nupuilla.

Pallerokaktuksen isäntäkasvi päätti aloittaa oman elämänsä ja pukkasi oksan. Uteliaisuudesta haluan nähdä, mikä lehtikaktus tuo on.

Lehtikaktusten pistokkaat

Talvella saamani pistokkaat ovat lähteneet hyvin kasvuun. Yllä hovipojankaktus, alla ackermannii.

I got some new epiphyllum cuttings in the winter and it seems that they all have started to grow well. Above Disocactus x hybridus ‘Ackermannii’ and below should be also ‘Ackermannii’, but let’s see if they start to bloom

Yön kuningatar lähti hyvin kasvuun. Below Selenicereus grandiflorus, she has started to grow fine also.