Category Archives: Kaktus Cactus

Kaktukset ulos

Uusi vuosi ja uudet kujeet, nyt kun vuosi kääntyi uudeksi, on aika taas miettiä kaktusten laittoa ulos. Samalla saan ulos pelargoniat ja verenpisarat.

“Talvikaktuksilla on tiukat fototropismi -vaatimukset eli yön ja päivän vaihteluvaatimukset. Kukkiakseen se tarvitsee syksyllä kuivan kauden elo/syyskuulta alkaen ja siihen on yhdistyttävä 4-6 viikon jakso, jolloin yön pituus on 13 tuntia eli yön on oltava päivää pidempi. Huoneen sisävalot ja ikkunasta kajastava katuvalo voivat häiritä kasvin pimeän aikaa. Lämpötilan tulisi tuolloin olla 10-20 astetta. Alle kymmenen asteen lämpötilassa nuput eivät kehity.

Vaihtoehtoisesti, riippumatta valon määrästä, kukinta voidaan käynnistää pitämällä kasvi 4-6 viikkoa 10-15 asteen lämpötilassa. Kun nuppuja alkaa muodostumaan, kasvi voidaan siirtää huonelämpötilaan, mutta ei mielellään yli 22-24 asteeseen.”

Koska kaupunkiolosuhteissa valon säätely on käytännössä mahdotonta syksylläkin ja keväällä ihan mahdotonta (jo maaliskuun puolessa välissä päivä kääntyy yötä pidemmäksi), vaihtoehdoksi jää kaktusten siirtäminen viileään. Viime vuonna nostin kaktukset ulos 25.2. Tänä vuonna sopivia viikonloppuja moiseen operaatioon olisi joko 21.2. tai 28.2.

Päivän pituuus
21.2. 9 h 44 min, 7:43-17:28 -> yö 14h 16 min
28.2. 10 h 22 min, 7:23-17:46 -> yö 13 h 38 min

Lämpötilojen puolesta ainakin helmikuun alku näyttäisi nollakeleiltä (=lämmitys on melko helppo pitää 10:ssä asteessa).

Ulkona paukkuu pakkanen

Sain kuusi kappaletta jäätelömukeja kolmella eurolla kotiin kuljetettuna. Ne sopivat santuilleni kuin nenä päähän alusastioiksi.

Ulkona paukkui (eilen) pakkanen, etupihalla -10,5 astetta (etelään), takapihalla -15,1 (pohjoiseen) eli jotain se aurinko kuitenkin lämmittää. Tänään ollaan jo nollakeleissä.

Joulunpunainen marraskuunkaktus…

Selenicereus grandiflorus

Tajuttuani, että yönkuningattareni ei ollut nähnytkään yönkuningatarta (vaikka se sellaisena minulle oli myyty: Selenicereus grandiflorus), päätin selvittää, millainen oikea yönkuningatar on. Lähin sellainen löytyy Helsingin kasvitieteellisestä puutarhasta.

“Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa, sen Kaisaniemen kasvihuoneiden Välimerihuoneen Amerikka-nurkkauksessa, on aito yönkuningatar, Selenicereus grandiflorus, rekisteritunnus 1991-348. Kasvi on kerätty luonnosta, Haitista, Port-au-Princen eteläpuolelta. Se saatiin Helsinkiin 1991 puutarhojen kansainvälisen siemenvaihdon kautta Belgiasta, Liegen kasvitieteellisestä puutarhasta. Kasvi on perin vaatimattoman näköinen. Kokoelmissa kasvi on kukkinut vuodesta 2001 tai 2002. Kukinta ajoittuu (touko-) kesäkuulle, 2011 se kukki juhannuksen aikoihin. Kukat ovat avoinna yöllä.”

No niiiin… Nyt löysin kasvin, joka vastaa kuvausta yönkuningattaresta. Särmiä on 7-8 ja piikit ovat sentin mittaisia.

Sen vierellä kasvoi yönprinsessa (Selenicereus pteranthus), joka minullekin oli myyty yönkuningattarena. Kun niitä katsoo rinnakkain, näkee selvästi eron. Särmissä ja piikeissä.

Talvipuutarhassa

Päätin vierailla talvipuutarhassa ihan vain loman kunniaksi, siksi etten ole käynyt siellä sitten lapsuuteni (silloin asuimme melko vieressä) ja koska halusin nähdä miltä aito yönkuningatar näyttää.

Tämä muistuttaa hieman marraskuunkaktusta (Schlumbergera truncata) jonka pistokkaan sain, lehdet ovat pyöreät muistuttaen joulukaktuksen lehtiä, mutta kukka selvästi marraskuunkaktuksen.

Alla joulukaktus (Schlumbergera x buckleyi)

Alla vielä kuva ylläolevan joulukaktuksen lehdistä.

Paikka oli remontoitu kauniisti.

Anopinjakkaroita, se mihin kiinnitin huomiota, oli, että kaikki kasvit olivat tosi hyväkuntoisia.

Alla mammilaria (mammilaria vildii), jonka näin eilen (melko varmasti lähes sama) Kodin Anttilassa, mutta en ottanut, vaikka pyörittelin kädessä muutaman minuutin.

Tunnelmat olivat jouluiset.

Lehtikaktuksia oli melko paljon, mutta ne olivat kaikki kukkineet.

Kamelia nupulla

Echinopsiksia, tiirailin vähän, miten ne luonnossa kasvavat, ilmeisesti ryppäinä.

Kaksi marraskuunkaktusta

Ja lopulta se, mitä etsin, yönkuningatar.

Sokerina pohjalla, artikkeli Suomen huonekasvien historiasta.

Joulurauhaa

Rauhallista joulua kaikille, tämä oli hyvä jouluaatto, lapset puolisoineen ja vanhempani olivat lounaalla ja sain ihania lahjoja. Oma lahjaviritykseni meni hieman mönkään, mutta luulen saavani sen anteeksi vedoten vanhuuden höperyyteeni.

Jouluksi tuli lunta tänne pääkaupunkiseudulle, mikä oli ihanaa pitkän pimeän märän kauden jälkeen.

Yllä etupihani, alla takapihani.

Kävimme haudoilla ja kynttilöiden määrästä päätellen, koko suku oli ehtinyt sinne ennen meitä.

Kotona porot odottivat…

Piispanhattu puskee nuppuaan koko ajan isommaksi.

Mieheni leipoi joulutorttuja, rakastan niitä, siis kotona leivottuja. Ne ovat ihania lämpiminä ja niinkuin joka vuosi, poltin suuni, kun tungin kiehuvan hillon suuhuni suoraan uunista.

Sain 3 (kolme!) uutta marraskuunkaktusta. Mieheni toi yhden, oli saanut sen ilmaiseksi työpaikan kahvilastaan (hämmästyin todella, kun näin hänet kukka kädessään ulko-ovella, jostain kumman syystä hänen mielestään minulla on jo riittävästi kukkia & olisi aikamoinen yllätys, jos hän osaisi ostaa kukan, jonka haluan = hän ei osta minulle kukkia). Kaksi marraskuunkaktusta sain lapsilta.

Kyllä joulu on enemmän joulu, kun se on valkoinen…

Metsäkaktukset

Tekemisen puutteessa päätin selvitellä, mihin kaktukseen mansikkakaktus on vartettu. Minulla jäi noita emokasveja muutama, kun itse mansikkakaktukset kuolivat.

Kyseessä näyttäisi olevan metsäkaktus eli hylocereus lajin kaktus, yleisin näyttäisi olevan hylocereus undatus.

“Metsäkaktukset (Hylocereus) on huonosti tunnettu suku kaktuksia, jotka kukkivat öisin, sillä lepakot ovat niiden tyypillisiä pölyttäjiä. Suvun lajit muistuttavat läheisesti yökaktuksia (Selenicereus), ja jotkut lajit tunnetaankin myös Selenicereus-nimellä. Esiintymisalue on laaja kattaen trooppisen Keski-Amerikan, Etelä-Amerikan pohjoisosat sekä Karibianmeren saaria. Lajit ovat nopeakasvuisia ja useimmat myös vanhemmiten varsin suurikokoisia epifyyttejä. Kukat ovat erittäin kookkaita, yleensä 20–30 senttimetriä pitkiä (H. eli Selenicereus megalanthuksella jopa 38 cm). ”

Hedelmät, pitahaya eli pitaya (lohikäärmehedelmä) ovat syötäviä. Jos ostaa kaupasta, niin näyttäisi siltä, että itävät helposti.

Keskustelupalsta aiheesta
Linkki aiheesta

Hakusanaksi: Gymnocalycium mihanovichii, a mutant without chlorophyll, grafted on to a Hylocereus rootstock.

Yönkuningatar

KÄÄÄÄK! Tajusin juuri täyden katastrofin, yönkuningattareni ei ole yönkuningatar (S. grandiflorus, vaan luultavasti S. pteranthus).

Selenicereus grandiflorus muistuttaa S. pteranthusta, mutta eroaa särmien lukumäärältään ja piikeiltään, yönkuningattarella on tavallisimmin 7–8 särmää ja usein vanhemmista rungoista irtoavat 4–12 mm pitkät piikit. S. pteranthuksella, yönprinsessalla, puolestaan särmiä on 4–5 ja lyhyet 1–2 mm mustat, alaosasta leveämmät piikit pysyvät kiinni vanhemmissakin rungoissa. Kukat ovat lähestulkoon identtisiä eikä niitä voida käyttää lajinmääritykseen.

Tässä kuva aitoon grandiflorukseen

The true species is extremely rare in cultivation. Most of the plants under this name belong to other species or hybrids. Climbing stems, 0.8 to 1 inch in diameter (2-2.5 cm), 5 to 8 ribs; areoles 0.4 to 0.6 in. (1-1.5 cm), with whitish felt and hair; 7 to 11 needle-like spines, 0.16 to 0.4 in. long (4-10 mm), yellowish turning grey as they age.

Päivitys illalla klo 21:53: saatuani some paniikkihepulikohtauksen, minulle tarjottiin siemenestä (Exotic Garden) kasvatettua 2,5 vuotiasta yönkuningatarta eli se on itänyt 2012. Sen piikit ovat vähän pidemmät ja varren muoto koverampi. Särmiä tosin vain se viisi.

Mutta sokerina pohjalla ja päivälle päätös, tämä oli kuin joulujuhla, sain mukaan muitakin pistokkaita:

Disocactus / Heliocereus Speciosos (Aurinkokaktus), kuva (tpun)
Disocactus Ackermannii ssp. conzattianus, kuva (aniliini)
Disocactus Kimnachii HBG41208, kuva (vpun)
Selenicereus grandiflorus “red spider” (= tod näk. Disoselenicereus fulgidus `Rote Königin`)
Epiphyllum hybrid ‘Grandy’, kuvaa ei löydy
Hatiora gaertneri “Mohawk Spirit” / Kevätkaktus hybridi, kuva, punaoranssi

Kukkaikkuna uusiksi

Päätin järjestellä uudelleen kukkaikkunani, en ole vielä ihan 100% tyytyväinen, mutta tuo on parempi kuin ennen.

En malttanut odottaa joulun yli, vaan purin istutuksen omiksi ruukuikseen.

Yönkuningattareni on huomaamattani huiskahtanut pituutta. Sille (kuten monelle muullekin kaktukselle) pitäisi vaihtaa isompi ruukku, mutta jos vielä maltan pari kuukautta.