Kaktukset ovat kukkineet tasaisesti, iso piispanhattu läpi koko kesän.
Alla notocactuksia keltaisine kukkineen.
Vanhapoika availee kukkiaan tasaisesti, yksi kukka kestää päivän kaksi.
Kaktukset ovat kukkineet tasaisesti, iso piispanhattu läpi koko kesän.
Alla notocactuksia keltaisine kukkineen.
Vanhapoika availee kukkiaan tasaisesti, yksi kukka kestää päivän kaksi.
Lehtikaktusten pistokkaat ovat innostuneet kasvamaan. Talvella ne näyttivät vähän kärsineiltä, mutta nyt ne ovat vihreitä ja terhakoita, jokaisessa uutta kasvua.
Alla Gymnocalycium pflanzii jaksaa kukkia.
Alla yönkuningatar, joka on myös hujahtanut kasvuun. Mietin pitkään, mihin suuntaan ja miten tukea sen kasvua, mutta päätin, että kasvusuunta ylöspäin vie vähiten tilaa. Siitä siis isona tulee ihan järjetön risukasa.
Vanhapoika alkoi lupailla kukintaa heinäkuun helteiden myötä.
Nuppu kasvoi ja kasvoi… Ja minä odotin ja odotin. Aamut vaihtuivat illoiksi ja illat aamuiksi.
Kukkaa odotellessani, tein yhden heräteostoksen Kakteen Haagenista, Mammillaria blossfeldiana. Jos ikinä saan sen kukkimaan, niin “kannat kattoon” fiiliksissä pitkään.
Tämä pikku Gymnocalycium kukkii myös.
Mammillaria kukkii tasaisesti, on kukkinut jo pitkään.
Tämä pikku Mammillaria aloitteli myös kukintaansa.
Ja VIHDOIN odotukseni palkittiin: vanhapoika kukki!
Piipanhattu ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja aloitti oman kukintansa. Iso piispanhattu kukkii vielä satunnaisesti, sen aktiivisin kukinta on ohi, mutta nyt siis pikkupiispanhattu kukkii.
Gymnocalycium avasi kaksi valkoista kukkaa, se voisi olla Gymnocalycium anisitsii var. griseopallidum.
G. anisitsii; This is a solitary or clustering species, growing shortly columnar in time, and noted for its flexuous, twisting spines. It makes a stem to about 8 cm wide, and to about 10 cm or more in time, with a pale green body colour with reddish tinges. There are about 11 ribs with acute tubercles. Spines are nearly always all radial, numbering 5 to 7, yellowish to brownish, slender, tortuous, variable in length from 1 to 6 cm. There is an occasional, similar central spine. Flowers are about 4 cm long, somewhat funnel shaped, white, greenish outside, anthers grey. Fruit is red, long cylindrical, 2.5 cm long, 1 cm wide.
Reported from Paraguay, Rio Tigatigami, between Concepcion and Rio Paraguay. Collectors’ numbers referred here are KK 651; A 2.
According to the newly published CITES Cactaceae Checklist, after advice on this genus from Detlev Metzing of Germany, Massimo Meregalli of Italy and Geoftrey Swales of the UK, this species is taken now to embrace the later described G. damsii, the type of which was reported from Paraguay. Later collections of G. damsii in Bolivia (and these are those commonly seen nowadays in collections labelled as G. damsii with various varietal suffixes) are regarded as good subspecies of G. anisitsii, although all Backeberg’s varietal level names are invalid. The combination is not anticipated herein. See also G. damsii.
Lähde: http://www.cactuspro.com/biblio_fichiers/pdf/Pilbeam/Pilbeam_Gymno.pdf
Samantyyppinen on myös Gymnocalycium damsii v. torulosum.
Mammillaria bucareliensis kukkii vaaleanpunaisin kukin.
Tämä voisi olla ferocactus latispinus…Ihastuin piikkien punaiseen väriin.
Tämä voisi olla Gymnocalycium, ehkä Gymnocalycium horsti
Tämä on myös Gymnocalycium. Ihastuin pallojen muotoon…
Ja alla oleva tyräkki myytiin kaktuksien keskellä. Keskellä on matala rypäs, josta lähtee joka suuntaan tuollaisia ylöspäin kasvavia pullistumia. Otin sen mukaan ihan vain uteliaisuudesta, sillä en ole nähnyt moista aiemmin.
Kyseessä on Euphorbia Bupleurifolia x E. Susannae hybridi. Origin: the parent species are native to South Africa.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: “It used to be sold as E. ‘Cocklebur’ in the U.S. and is sold as E. ‘japonica’ in Europe.”
Täpläpiispanhattu, Astrophytum Myriostigma, kuvat viime vuoden kesältä.
Alla ensimmäiset piispanhattuni
Pallerokaktus Gymnocalycium mihanovichii var. friedrichii. Kuvat viime vuoden heinäkuun lopulta.
Ja mansikkakaktuksia…
Kaktus voisi olla Ferocactus macrodiscus tai sitten Echinopsis obrepanda, piikit ovat samantapaiset…
Tämä voisi olla joku Echinofossulocactus eli Stenocactus. Stenocactus hastatus on viimeisin arvaus tälle kaverille. Stenocactusten englanninkielinen kutsumanimi on Brain cactus, koska sen aaltoilevat harjanteet muistuttavat aivopoimuja. Paras arvaus on Stenocactus crispatus, tästä lajista sanotaan, että on erittäin muunteleva. Aluksi on pallomainen, mutta alkaa kasvaa korkeutta myöhemmin. Yläpiikit saattavat olla hyvinkin pitkät.
Se oli lajinsa ainokainen myyntihyllyllä, katselin sitä jo eilen ja jätin sen hyllylle, mutta tänään päätin sitten kuitenkin kurvaista hakemaan sen. Kukan väri pisti silmääni blogissa, jota selailin ja jos tämä onnistuisi tekemään samanlaisen kukan, mikä olisi sen mukavampaa.
Samantyyppinen on myös: Ferocactus setispinus, linkki: Thelocactus setispinus.
Aamulla piipahtaessani kaupassa, tämä pikkuinen tarttui mukaani, Echinopsis subdenudata ‘Tufty’.
Ja kaveriksi lähti pikkuinen mammillaria, ihan tavallinen, mutta odotan silti kovasti että se suostuisi kukkimaan. Tässä linkki inspiroivaan kaktusharrastukseen.
Notocactuksia, yllä oleva voisi olla notocactus scopa albispinus. Notocactus scopasta on lukemattomia variaatioita.
Alla olevat voisivat olla vasemmalla Notocactus ottonis (Parodia ottonis) ja oikealla Notocactus uebelmannianus, jos siinä on lilat kukat.
Parodia chrysacanthion.
Alla oleva voisi olla Parodia chrysacanthion albispina, mutta saattaa olla myöskin jokin ihan muu, kuten esim. Rebutia albipilosa tai Notocactus rudibuenekeri.