Category Archives: Selenicereus

Kasvitieteellisessä

Mikä on kivempaa, kuin käydä kasvitieteellisessä? No tietysti käydä kahdessa kasvitieteellisessä. Kävimme sekä Kaisaniemessä että talvipuutarhassa.

Mimosa pudica eli tuntokasvi. Melkein ostin Plantagenista. Jos olisin tiennyt että tekee noin kauniin kukan, olisin luultavasti ostanut.

Olisi kiva laittaa saintpauliat laakeaan astiaan, ainoa vain, ettei ikkunalaudoillani ole tilaa…

Ette ikinä usko, tuoksulehtikaktusta oli myynnissä! Arvatkaa lähtikö mukaan…

Passiflora racemosa, kaunis…

Lummehuone on todella rauhoittava.

Syysvuokkoja, noita haluaisin mökille.

Talvipuutarhassa oli ihastuttava kaktus/mehikasvi istutus pääoven edessä.

Lumikuningattaria

Lehtikaktus aloittelee kukintaa

Yönkuningatar, joka siis EI ole sama kuin yönprinsessa… Yönkuningattaressa on piikit ja särmät…

Kuningatar vai prinsessa

Yönkuningatar, Selenicereus grandiflorus, rekisteritunnus 1991-348. Kasvi on kerätty luonnosta, Haitista, Port-au-Princen eteläpuolelta. Se saatiin Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan 1991 puutarhojen kansainvälisen siemenvaihdon kautta Belgiasta, Liegen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Sen vieressä yönprinsessa, S. pteranthus.

S. pteranthus muistuttaa S.grandiflorusta, mutta eroaa särmien lukumäärältään ja piikeiltään, yönkuningattarella on tavallisimmin 7–8 särmää ja  4–12 mm pitkät piikit. S. pteranthuksella, yönprinsessalla, puolestaan särmiä on 4–5 ja lyhyet 1–2 mm piikit. Kukat ovat lähestulkoon identtisiä eikä niitä voida käyttää lajinmääritykseen.

Wikipedia, yönkuningatar

Alla molempien pistokkaiden uutta kasvua.

Yönkuningatar

Yönprinsessa

Yönkuningatar

Lumikuningatar kukki, mutta lohdukseni heidän(kään) saintpauliat eivät kukkineet.

Ja vihdoin ja viimein, minulla on aito yönkuningatar, Selenicereus grandiflorus, rekisteritunnus 1991-348. Kasvi on kerätty luonnosta, Haitista, Port-au-Princen eteläpuolelta. Se saatiin Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan 1991 puutarhojen kansainvälisen siemenvaihdon kautta Belgiasta, Liegen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Selenicereus grandiflorus

Tajuttuani, että yönkuningattareni ei ollut nähnytkään yönkuningatarta (vaikka se sellaisena minulle oli myyty: Selenicereus grandiflorus), päätin selvittää, millainen oikea yönkuningatar on. Lähin sellainen löytyy Helsingin kasvitieteellisestä puutarhasta.

“Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa, sen Kaisaniemen kasvihuoneiden Välimerihuoneen Amerikka-nurkkauksessa, on aito yönkuningatar, Selenicereus grandiflorus, rekisteritunnus 1991-348. Kasvi on kerätty luonnosta, Haitista, Port-au-Princen eteläpuolelta. Se saatiin Helsinkiin 1991 puutarhojen kansainvälisen siemenvaihdon kautta Belgiasta, Liegen kasvitieteellisestä puutarhasta. Kasvi on perin vaatimattoman näköinen. Kokoelmissa kasvi on kukkinut vuodesta 2001 tai 2002. Kukinta ajoittuu (touko-) kesäkuulle, 2011 se kukki juhannuksen aikoihin. Kukat ovat avoinna yöllä.”

No niiiin… Nyt löysin kasvin, joka vastaa kuvausta yönkuningattaresta. Särmiä on 7-8 ja piikit ovat sentin mittaisia.

Sen vierellä kasvoi yönprinsessa (Selenicereus pteranthus), joka minullekin oli myyty yönkuningattarena. Kun niitä katsoo rinnakkain, näkee selvästi eron. Särmissä ja piikeissä.

Talvipuutarhassa

Päätin vierailla talvipuutarhassa ihan vain loman kunniaksi, siksi etten ole käynyt siellä sitten lapsuuteni (silloin asuimme melko vieressä) ja koska halusin nähdä miltä aito yönkuningatar näyttää.

Tämä muistuttaa hieman marraskuunkaktusta (Schlumbergera truncata) jonka pistokkaan sain, lehdet ovat pyöreät muistuttaen joulukaktuksen lehtiä, mutta kukka selvästi marraskuunkaktuksen.

Alla joulukaktus (Schlumbergera x buckleyi)

Alla vielä kuva ylläolevan joulukaktuksen lehdistä.

Paikka oli remontoitu kauniisti.

Anopinjakkaroita, se mihin kiinnitin huomiota, oli, että kaikki kasvit olivat tosi hyväkuntoisia.

Alla mammilaria (mammilaria vildii), jonka näin eilen (melko varmasti lähes sama) Kodin Anttilassa, mutta en ottanut, vaikka pyörittelin kädessä muutaman minuutin.

Tunnelmat olivat jouluiset.

Lehtikaktuksia oli melko paljon, mutta ne olivat kaikki kukkineet.

Kamelia nupulla

Echinopsiksia, tiirailin vähän, miten ne luonnossa kasvavat, ilmeisesti ryppäinä.

Kaksi marraskuunkaktusta

Ja lopulta se, mitä etsin, yönkuningatar.

Sokerina pohjalla, artikkeli Suomen huonekasvien historiasta.

Yönkuningatar

KÄÄÄÄK! Tajusin juuri täyden katastrofin, yönkuningattareni ei ole yönkuningatar (S. grandiflorus, vaan luultavasti S. pteranthus).

Selenicereus grandiflorus muistuttaa S. pteranthusta, mutta eroaa särmien lukumäärältään ja piikeiltään, yönkuningattarella on tavallisimmin 7–8 särmää ja usein vanhemmista rungoista irtoavat 4–12 mm pitkät piikit. S. pteranthuksella, yönprinsessalla, puolestaan särmiä on 4–5 ja lyhyet 1–2 mm mustat, alaosasta leveämmät piikit pysyvät kiinni vanhemmissakin rungoissa. Kukat ovat lähestulkoon identtisiä eikä niitä voida käyttää lajinmääritykseen.

Tässä kuva aitoon grandiflorukseen

The true species is extremely rare in cultivation. Most of the plants under this name belong to other species or hybrids. Climbing stems, 0.8 to 1 inch in diameter (2-2.5 cm), 5 to 8 ribs; areoles 0.4 to 0.6 in. (1-1.5 cm), with whitish felt and hair; 7 to 11 needle-like spines, 0.16 to 0.4 in. long (4-10 mm), yellowish turning grey as they age.

Päivitys illalla klo 21:53: saatuani some paniikkihepulikohtauksen, minulle tarjottiin siemenestä (Exotic Garden) kasvatettua 2,5 vuotiasta yönkuningatarta eli se on itänyt 2012. Sen piikit ovat vähän pidemmät ja varren muoto koverampi. Särmiä tosin vain se viisi.

Mutta sokerina pohjalla ja päivälle päätös, tämä oli kuin joulujuhla, sain mukaan muitakin pistokkaita:

Disocactus / Heliocereus Speciosos (Aurinkokaktus), kuva (tpun)
Disocactus Ackermannii ssp. conzattianus, kuva (aniliini)
Disocactus Kimnachii HBG41208, kuva (vpun)
Selenicereus grandiflorus “red spider” (= tod näk. Disoselenicereus fulgidus `Rote Königin`)
Epiphyllum hybrid ‘Grandy’, kuvaa ei löydy
Hatiora gaertneri “Mohawk Spirit” / Kevätkaktus hybridi, kuva, punaoranssi

Kukkaikkuna uusiksi

Päätin järjestellä uudelleen kukkaikkunani, en ole vielä ihan 100% tyytyväinen, mutta tuo on parempi kuin ennen.

En malttanut odottaa joulun yli, vaan purin istutuksen omiksi ruukuikseen.

Yönkuningattareni on huomaamattani huiskahtanut pituutta. Sille (kuten monelle muullekin kaktukselle) pitäisi vaihtaa isompi ruukku, mutta jos vielä maltan pari kuukautta.

Kaktukset kukkivat

Lehtikaktusten pistokkaat ovat innostuneet kasvamaan. Talvella ne näyttivät vähän kärsineiltä, mutta nyt ne ovat vihreitä ja terhakoita, jokaisessa uutta kasvua.

Alla Gymnocalycium pflanzii jaksaa kukkia.

Alla yönkuningatar, joka on myös hujahtanut kasvuun. Mietin pitkään, mihin suuntaan ja miten tukea sen kasvua, mutta päätin, että kasvusuunta ylöspäin vie vähiten tilaa. Siitä siis isona tulee ihan järjetön risukasa.

Vanhapoika alkoi lupailla kukintaa heinäkuun helteiden myötä.

Nuppu kasvoi ja kasvoi… Ja minä odotin ja odotin. Aamut vaihtuivat illoiksi ja illat aamuiksi.

Kukkaa odotellessani, tein yhden heräteostoksen Kakteen Haagenista, Mammillaria blossfeldiana. Jos ikinä saan sen kukkimaan, niin “kannat kattoon” fiiliksissä pitkään.

Tämä pikku Gymnocalycium kukkii myös.

Mammillaria kukkii tasaisesti, on kukkinut jo pitkään.

Tämä pikku Mammillaria aloitteli myös kukintaansa.

Ja VIHDOIN odotukseni palkittiin: vanhapoika kukki!

Piipanhattu ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja aloitti oman kukintansa. Iso piispanhattu kukkii vielä satunnaisesti, sen aktiivisin kukinta on ohi, mutta nyt siis pikkupiispanhattu kukkii.