Kuusiaitani kasvaa hitaasti mutta varmasti, nyt se jo erottuu mustikanvarvuista. Nämä taisivat olla viimeiset talkoot mökillä ennen talvea. Veimme haketta kuusiaidan juurelle, toimme pari kottikärryllistä polttopuita mökille, vein hedelmäpuille tuhkaa…
… ja virittelimme pari uutta pönttöä. Siivosimme ja korjasimme ne, jotka minun taidoillani ei onnistunut viime reissulla.
Mökillä dalailamailemassa, tosin kolmen läppärin kanssa. Mitä yksi ihminen tekee kolmella läppärillä mökillä? Työläppäri, oma läppäri ja iPad, jolla katsella telkkaria ja lukea kirjoja.
Piipahdin toki ulkonakin pari kertaa. Tammessa vielä vihreät lehdet, kun taas pihalla raita jo tiputtanut melkein kaikki lehdet.
Kasvihuoneessani toistaiseksi kaikki hyvin
Alppiruusut hyvin nupulla
Ja itse siemenestä kevättalvella kylvämäni alppiruusu toistaiseksi hengissä.
Rannalla voisin vain istua ja katsella maisemaa…
Harvemmin kuvaan mökkiä tästä kulmasta…
Mukana menossa Jedi, Ponu, Rousku, Honey ja Zorro.
Posti toi minulle valkoisen tähtidaalian juurakon, katsotaan mitä siitä kesällä kehkeytyy…
Mökillä aurinko laskee…
Yllä amerikanvuokko, joka yhä kukkii pakkasia uhmaten… siivosin linnunpönttöjä ja muuten vain harjoitin dalailamailua mökin rauhassa.
Sain muutaman daalian juurakon, ensi kesää odotellen…
Päätin poimia omenat ja mitä olikaan käynyt punaiselle omenalleni??? Joku prrrr oli käynyt syömässä osan siitä ja tallettanut loput huolellisesti oksankulmaan.
Minulle jäi valkea kuulaat… Ja huomatkaa kaksi luumua (kyllä, ne ovat nuo rusinan näköiset…). Ja juu, tuossa oli koko saalis. Yksi valkea kuulas jäi puuhun, kun se oli niin korkealla.
Mutta jatkossa… Ei jää, sillä ostin omenapoimurin. En viitsi toistaa mieheni kommenttia omenieni hinnasta…
Ja omenani syön tuolla loistavalla laitteella kauniisti pilkottuna.
Syksy on jo ihan ovella…
Anttilasta löysin mainion rauta-avaimen alle kahden euron.
Apuvälinepuolella… onneksi minulla oli mukana tuo korkkien avaaja, kun olin yksin mökillä. En meinannut millään saada korkkia auki. Tuolla se aukesi todella helposti. Sitä edellisellä kerralla minulta jäi joku purkki aukaisematta, kun en vain jaksanut vääntää korkkia auki. raivostuttavaa, vahingosta viisastuneena ostin tuollaisen apuvälineen.
Olin mökillä kaksi yötä ja otin uuden vessan käyttöön. Se oli niin täydellisen mukava, että purin vanhan ulkohuussin kokonaan pois. Sen aika on nyt ollut ja mennyt. Sisävessa on vihitty käyttöön. Ja halleluja, vika kerta kun jouduin tyhjentämään ulkohuussin.
Romantiikan puuskassa ostin mökille pullon lamppuöljyä, joten voin jatkossa hyödyntää äitini vanhat öljylamput aitoon käyttöön.
Asiaan mitenkään liittymättä, kuopukseni kissa parkkeerasi itsensä astiakaappiin, kun kuopus viritteli itselleen aamiaista.
Ette ikinä usko tätä!!! Jänisten, peurojen, hirvien ja taivas tietää keiden vuosi toisensa jälkeen syöty puu teki kolme luumua!!! Luulin, että se oli omenapuu, mutta ei. Se on luumupuu. Hengissä ja tekee hedelmää!!!
Tätäkään ette usko!!! Valkeassa kuulaassa on punainen omena! Ilmeisesti varttamistouhuni on onnistunut! Uskomatonta, niin säälittävältä se silloin tuntui…
Amerikanvuokko kukkii.
Sain tädiltäni pioneja, esikoita, varjoliljaa ja kultahelokkia.
Uudet laatikoit tulivat vanhojen jatkoksi.
Meitä oli talkoissa mieheni ja minä, kolme lastani, miniä, vävy ja lapsenlapsi. Sekä tietty 9 koiraa. Superkiitokset kaikille!!!
Alla oleva kasa on ihan mahdoton, se on ollut siinä jo varmaan kymmenen vuotta. Seuraava tavoite on siivota se. Siis aikuisten oikeasti.
Mutta osa kentästä näyttää jo ihan siistiltä.
Isoimman työn teimme rannassa vesaikon kanssa. Järvi taas näkyy…
Viime viikonloppuna mökillä purimme vanhoja komposteja, täytimme lavakauluksia mullalla ja istutimme perennat, jotka jäivät minulta istuttamatta. Huomaatte varmasti monikkomuodon, en olisi varmaan saanut kaikkea yksin tehdyksi…
Minusta nuo lavakaulukset tuovat kivan reunuksen kentälle. Talokin alkaa olla valmis, ikkunat uusittu, tänään vietiin rakennusjäte pois ja olohuoneeseen sain ripustettua verhot paikoilleen.
Tänään siirsimme palstalta pois kaikki tavarat ja kasvit mökille. Mukaan lähti samalla kyydillä myös taimet ja pistokkaat, joita olen saanut. Haikeat hyvästit palstalle, mutta vanhan loppu on uuden alku. Näen jo kauniisti kukkivat kukkapenkit ensi kesänä.
En edes yrittänyt aloittaa istuttelua, aika ei riittänyt, mutta viikonloppuna nuo on saatava maahan. Voin mitä ilmeisemmin unohtaa hyvin suunnitellut harmoniset kukkapenkit. Enemmänkin mennään ajatuksella: “Yllätysten penkki ensi kesänä”. Toivottavasti huomenna sataisi…
Eilen yllätin itseni siivoamalla (vihdoin) takapihan terassialueen, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Minulla on harvoin kuvia pelargonioista, taivas tietää miksi, ehkä siksi, että ne kukkivat maaliskuulta joulukuulle, eikä niitä jaksa hehkuttaa, kun ne vain kukkivat ja kukkivat.
Sama koskee petunioita, ne kukkivat, kukkivat ja kukkivat. Molemmat antavat anteeksi kasteluvirheet, hoitovirheet, ne kestävät paahdetta ja mikä parasta, mitkään ötökät eivät viihdy niissä.
Yllätin itseni aamulla teolla, johon harvoin sorrun. Iso ulkoistutus, siinä oli valkoisia kärsimyskukkia. Olen huomannut sen jo aikaa sitten, mutta nyt kun yöt alkavat viiletä ja kukinta alkaa olla ohi, ohikulkiessani nipsaisin siitä pienen pistokkaan, ennenkuin heittävät sen roskiin.
Päivän suurin yllätys oli valtava muovipusseihin kääritty paketti, joka tuli postissa. Olin autuaasti unohtanut, että olin sellaisen tilannut. Kun aloin availemaan pakettia, muisti palasi pätkittäin.
Suopayrtti, valkoinen ukonhattu, punaväriminttu ja loistosalvia. Jei, olipa iloinen yllätys!
