Category Archives: Saintpaulia

Viherpajalla

Tänään olisi ollut pelargoniapäivät Mäntsälässä, mutta pentujen syntymä sekoitti suunnitelmani. En uskaltanut lähteä niin pitkälle reisulle tänään, joten päädyin Viherpajalle.

Siellä oli perus saintpauliaa (yllä), johon olen törmännyt Bauhausissa, mutta en näin hyvä kuntoisena. Alla uutuus saintpaulian variegata muunnos, sen lehdet eivät olleet se, mihin kiinnitin huomiota, vaan mahtava kukkapaljous, hieman riippuvia kukkia (mikä ei näy kuvassa).

Esikko, valkoinen kerrottu.

Ja sokerina pohjalla, kalanruotokaktus, Epiphyllum anguliger, josta olen haaveillut vuosia. Sitä on tarjottu minulle pari kertaa, mutta pistokkaat ovat menneet ohareiksi. En ole halunnut sitä niin aktiivisesti, että olisin ostanut netistä. Mutta nyt se oli (lajinsa ainoana edustajana) kohtuuhintaan 7,90 ihan nenäni edessä.

Kukkaikkuna

Minulla oli jumalaton kiire, en tajua, miten niin taas kävi. Joka tapauksessa parempi puoliskoni lupasi mennä puolestani eilen Bauhausiin, jossa oli tarjouslehden mukaan saatavilla vandoja. Ohjeistin hänet huolellisesti ja niin hän soittaa: “Ei täällä mitään ole”. Voi huokaus. Annoin puhelimessa koordinaatteja ja käskin katsella ylöspäin, josko siellä olisi riippuvia kukkia. Hän tallusteli ympyrää, ei mitään. Sitten:”Täällä niitä on!”. No sitähän minäkin…

Hän lähetti kuvia ja en osannut päättää lilan ja valkoisen välillä. Pyysin, että hän valitsee isokukkaisimman ja yllättää minut. Vannotin etsimään myyjän, joka osaisi pakata vandan huolellisesti.

Ja niin kotiutui valkoinen vanda. Se on ihana. Kymmenen pistettä miehelleni ihanasta kukasta.

Kukkaikkunalla on myös saintpauliat pääsemässä vauhtiin.

Jan Zabava, sain pistokkaan 9.10.2014, se aloitti kukinnan.

Jäin hieman haikailemaan lilaa vandaa ja mieheni lupasi kyyditä minut Bauhausiin. Voi että, seKIN on ihana.

NE ovat ihania.

Tämän päivän Bauhaus reissulla päätin aloittaa neulontaharrastukseni uudelleen ja kutoa islantilaisneuleen itselleni. Matkan varrella oli ihan uskomattoman hyvä lankakauppa Menita (kiitos vinkistä). Siellä järjestetään joka toinen lauantai neuletapaaminen klo 11-15, mainio idea.

Yönkuningatar

Yönprinsessa

Yönkuningatar

Lumikuningatar kukki, mutta lohdukseni heidän(kään) saintpauliat eivät kukkineet.

Ja vihdoin ja viimein, minulla on aito yönkuningatar, Selenicereus grandiflorus, rekisteritunnus 1991-348. Kasvi on kerätty luonnosta, Haitista, Port-au-Princen eteläpuolelta. Se saatiin Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan 1991 puutarhojen kansainvälisen siemenvaihdon kautta Belgiasta, Liegen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Helmikuu korkattu

Niin vain vierähti helmikuu käyntiin. Alppiruusuvauvelit ovat hengissä ja voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Saintpaulian pistokkaat ovat myös hyvässä kasvuvauhdissa.

Mårbackan pistokkaat laitoin eilen multaan, niillä oli jo isot juuret vesilasissa.

Orkidealehti yllyttää kevään yhteistilauksiin: “Valitse haluamasi tuhannen joukosta”. Kotipuutarhalehti hehkuttaa “houkuttelevia uusia siemeniä esittelyssä”, “intohimona pelargonit”, “huonekasvien keväthuolto, 30 vinkkiä uuteen kukoistukseen”.

Kävimme Bauhausissa, siellä ei ollut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta löysin pioniunikonsiemeniä alle eurolla ja ajattelin kokeilla.

Urbaanihuhu väitti eilen, että Viherpajassa olisi kärsimyskukka myynnissä vaatimattomaan 69,50 euron hintaan. Kun lopetin hapen haukkomisen, päätin kasvattaa itse kasvin siemenestä.

Surffasin hieman netissä ja löysin tajuntani räjäyttävän kauniita Passiflora Quadrangularis siemeniä 2,75 punnalla.

Bauhausissa oli kärsimyskukan siemeniä (Passiflora caerulea L.) hintaan 2,95 euroa ja otin niitä mukaan, katsotaan, minkälaisia kukkia niistä tulee. Niiden pitäisi hyvissä oloissa kukkia jo puolen vuoden ikäisinä.

Nuo siniset vaativat kylmemmän talvehtimisen, nuo punaiset taas haluavat kuuman kostean tropiikin. Eli kumpikaan ei ole ihanteellinen huonekasvi tänne Suomeen, mutta yritys on nyt kuitenkin kova saada ne menestymään. Ensin itämään, sitten kukkimaan ja lopulta selviämään talven yli.

Kärsimyskukka, keskustelufoorumi

Niinkuin voitte arvata, siemeniä oli seinämäkaupalla. Piipahdin myös Plantagenissa, mutta tulin tyhjin käsin ulos. Siellä oli todella kauniita esikoita, mutta Plantagen elää Saksan ajassa ja täällä peräpohjolassa ollaan vielä kuukausien päässä esikkokeleistä.

Viherpajassa

Mikään ei piristä kummemmin kuin pieni kävely Viherpajassa kun ulkona paukkuu pakkanen ja viima vinkuu korvissa. Tänään siellä oli melko tasapaksua tavaraa, ihan kivaa, mutta ei kuitenkaan mitään henkeä salpaavaa.

Saintpaulioita oli paljon, mutta ei mitään, mikä olisi tarttunut mukaan.

Piisapanhatut olivat ainoita kaktuksia, ihan kivoja, mutta… jäivät kuitenkin sinne.

Uutta ja vanhaa

Minulla on selvästi liikaa aikaa pyöriä keskustelupalstoilla ja kaupoissa. Nämä saintpauliat tarttuivat mukaan Bauhausista.

Mukaan lähti myös alla oleva Gymnocalycium.

Aamulla nostin kaikki verenpisarat (5), karjalanneidot (2) ja ihmeköynnökset (2) suihkuun. En ollut koskenut niihin sitten syksyn, kun kannoin ne sisään ja huomasin ilokseni, että ne kaikki olivat hyvin hengissä ja itse asiassa kasvaneet kokoa.

Kiinanruusut jurottavat, muutamissa on nuppuja, mutta eivät näillä valon määrillä jaksa kukkia.

Ja vielä talvehtivat pelargoniat… Nekin ovat hengissä.

Ulkona paukkuu pakkanen

Sain kuusi kappaletta jäätelömukeja kolmella eurolla kotiin kuljetettuna. Ne sopivat santuilleni kuin nenä päähän alusastioiksi.

Ulkona paukkui (eilen) pakkanen, etupihalla -10,5 astetta (etelään), takapihalla -15,1 (pohjoiseen) eli jotain se aurinko kuitenkin lämmittää. Tänään ollaan jo nollakeleissä.

Joulunpunainen marraskuunkaktus…