Päätin piipahtaa Viherpajalla, siellä oli siisti yleisilme ja aika kivat valikoimat
Vastustin kiusauksia: soilikit…
kaktukset…
kerrottuja kiinanruusuja…
Vähän rupsahtanut, mutta vaaleanpunainen kerrottu…
Isoja ja pieniä kalanruotokaktuksia…
Joista yksi nupuilla…
Mutta johonkin sorruin… Pienikukkainen kerrottu saintpaulia…
Ja katleija…
Kävelimme vuoren rinnettä alaspäin ja alla kuva madeiralaisesta taidonnäytteestä, “kuinka parkkeeraan auton”. Kujat olivat todella kapeita ja jyrkkiä, mutta kahden auton mentäviä (madeiralaisen mittapuun mukaan).
Tie orkideatarhalle oli hyvin opastettu.
Ja löysimme kuin löysimmekin perille. Linkki puutarhaan. Huomasin, että myyvät myös ebayn kautta…
Tämä tarha oli vanhemman englantilaisen ladyn pitämä ja se oli täynnä intohimoisia suunnitelmia, jalostusta, taitoa ja tehokkuutta. Jos olet harrastaja, ihan ehdoton “pakko käydä” paikka.
Sisääntulossa kiinnitin huomiota katleijoihin, jotka olivat myyntipöydällä.
Kasvualustat laittoivat miettimään…
Ja niin palasin myyntipöydälle ja sorruin kiusauksiin. Laeliocattleya LC Tropical Pointer ‘Galaxy’.
Sitten huomasin ihanan vaaleanpunaisen LC Beaumesnil ‘Parme’.
Tästä lähti mukaan uusi pienokainen, jonka toinen vanhempi oli tämä. Rouva ei osannut sanoa, minkälainen kukasta tulee eli ylläri odotettavissa.
Ihmeköynnöksiä kotimatkalla.
Alhaalla Funchalissa hotellin lähellä
Ja iltapäivä ulkona raittiissa ilmassa eväiden ja hyvän kirjan kanssa.
Kasvitieteelliseltä lähdimme kävelemään vuoren rinnettä alaspäin kohti orkideatarhaa ja mitä näimmekään, kaksi kylttiä eri orkideatarhoille…
Tarha, joka oli kasvitieteellisen vieressä, oli viehättävä. Itse suosittelisin sitä ihmisille, jotka pitävät kukista. Siellä oli paljon orkideoita ja ne oli asteltu nätisti.
Kahvio puutarhan yhteydessä, lepohetki…
Niin vain vierähti helmikuu käyntiin. Alppiruusuvauvelit ovat hengissä ja voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Saintpaulian pistokkaat ovat myös hyvässä kasvuvauhdissa.
Mårbackan pistokkaat laitoin eilen multaan, niillä oli jo isot juuret vesilasissa.
Orkidealehti yllyttää kevään yhteistilauksiin: “Valitse haluamasi tuhannen joukosta”. Kotipuutarhalehti hehkuttaa “houkuttelevia uusia siemeniä esittelyssä”, “intohimona pelargonit”, “huonekasvien keväthuolto, 30 vinkkiä uuteen kukoistukseen”.
Kävimme Bauhausissa, siellä ei ollut mitään tajunnan räjäyttävää, mutta löysin pioniunikonsiemeniä alle eurolla ja ajattelin kokeilla.
Urbaanihuhu väitti eilen, että Viherpajassa olisi kärsimyskukka myynnissä vaatimattomaan 69,50 euron hintaan. Kun lopetin hapen haukkomisen, päätin kasvattaa itse kasvin siemenestä.
Surffasin hieman netissä ja löysin tajuntani räjäyttävän kauniita Passiflora Quadrangularis siemeniä 2,75 punnalla.
Bauhausissa oli kärsimyskukan siemeniä (Passiflora caerulea L.) hintaan 2,95 euroa ja otin niitä mukaan, katsotaan, minkälaisia kukkia niistä tulee. Niiden pitäisi hyvissä oloissa kukkia jo puolen vuoden ikäisinä.
Nuo siniset vaativat kylmemmän talvehtimisen, nuo punaiset taas haluavat kuuman kostean tropiikin. Eli kumpikaan ei ole ihanteellinen huonekasvi tänne Suomeen, mutta yritys on nyt kuitenkin kova saada ne menestymään. Ensin itämään, sitten kukkimaan ja lopulta selviämään talven yli.
Kärsimyskukka, keskustelufoorumi
Niinkuin voitte arvata, siemeniä oli seinämäkaupalla. Piipahdin myös Plantagenissa, mutta tulin tyhjin käsin ulos. Siellä oli todella kauniita esikoita, mutta Plantagen elää Saksan ajassa ja täällä peräpohjolassa ollaan vielä kuukausien päässä esikkokeleistä.
Kotiin päätyi Plantagenista ihastuttava miniperhosorkidea. Oli pakko ottaa sen kaveriksi vaaleanpunainen kerrottu tulilatva.
Plantagenissa oli melkoinen valikoima minikasveja tarjouksessa.
Mikään ei piristä kummemmin kuin pieni kävely Viherpajassa kun ulkona paukkuu pakkanen ja viima vinkuu korvissa. Tänään siellä oli melko tasapaksua tavaraa, ihan kivaa, mutta ei kuitenkaan mitään henkeä salpaavaa.
Saintpaulioita oli paljon, mutta ei mitään, mikä olisi tarttunut mukaan.
Piisapanhatut olivat ainoita kaktuksia, ihan kivoja, mutta… jäivät kuitenkin sinne.
Kun tulimme ulos kasvitieteellisestä puutarhasta, suuntasimme kohti avoimia puutarhoja. Jo keskustassa kävely itsessään oli mahtava kokemus.
Puutarhat joissa kävimme, olivat kerrostalojen takapihoja, joihin oli luotu erilaisia puutarhoja.
Joku muukin kuin minä on sortunut sekalaiseen kukkivaan ruukkupuutarhaan. Omaani luulin sillisalaatiksi, mutta jos moinen pääsee avoimien ovien puutarhaksi, niin minullakin on selvästi trendipuutarha.
En tiennyt, että tomaatteja voi kasvattaa noin pienissä astioissa.
Nälkä yllätti matkalla ja päädyimme tiibetiläiseen ravintolaan nimeltään Tashi Delek. Ruoka oli hyvää ja omistaja (?) todella mukava. Suosittelen lämpimästi.
Toreilla ja puistoissa oli paljon nähtävää. Katusoittajia oli paljon ja taivalsimmekin lähes koko ajan musiikin soidessa.
Sitten matkamme kolmas kohde, kukkamarkkinat, Singel Flower Market. Se jos mikä oli näkemisen arvoinen. Mieheni kertaalleen jo hukkasi minut näköpiiristään, kun olin kyykistynyt lattiatasoon ihmettelemään kaktuksia.
Sipuleita, sipuleita, sipuleita. Ihmeköynnös, iso vajaalla kympillä.
Bonsai-puita
Kana, aika söpö
Palmun kasvattamisen olisi voinut aloittaa…
Ihmeköynnöstä palikoista, 3 kpl kympillä.
Kannabisviljelyyn starterkit…
Paljon amarylliksiä…
Ja sitten matkamme viimeinen kohde, 800-vuotta vanha Oude Kerk. Vanhoissa kirkoissa on vain sitä jotakin…
Sadepäivän ratoksi, ulkona on kylmää, sataa ja kaikki on harmaata, päätin lähteä sunnuntaikävelylle piristävämpiin paikkoihin. Söderblomin puutarha teki minuun vaikutuksen viime keväänä.
It was today so cold and rainy day, that I decided to look around nearby garden shops. I went to one, which I liked last spring a lot, but all the plants were just so small.
Vaikka aina valitan siitä, että Plantagen elää Saksan aikaa, niin tuli hieman ikävä Plantagenia. Söderblom elää Suomen aikaa. Kiertelimme mieheni kanssa kavihuoneissa ja omistajapariskunta oli tosi ystävällisiä, mutta kovin olivat pieniä vielä taimet. Ylhäällä oikealla maljaköynnöksiä, joita nyt pari vuotta mietittyäni olen päättänyt haluta, maksoivat melkein kaksikymppiä, joten en raaskinut ostaa. Jälkiviisaana, olisi pitänyt ottaa mukaan messuilta kun alle kympillä olisi saanut.
Navigaattori kohti Viherpajaa, joka on noin yleisesti aika ränsistyneen oloinen, mutta nyt siellä kyllä oli tehty muutoksia. Ilme oli selvästi aiempaa siistimpi.
Jo pelkästään tuo kukkiva kirsikkapuu oli näkemisen arvoinen. Lapsuuden ystäväni palasi juuri Japanin reissulta ja hän hehkutti kirsikkapuiden kukintaa. Oli kiva nähdä kirsikkapuu omin silmin kukassa.
I visited also an other local shop, which is one of my favorites.
Ystäväni varmasti muistavat vuoden takaisen vanhapoika episodin. Tuoltahan noita pikkuruisia löytyi alle 5 euron hintaan. vink vink, jos joku haluaa suomalaisia vanhaa kantaa olevia vanhojapoikia, tuolta niitä löytyy.
Ah ja voi, järjettömän iso ja ihana päivänsini.
Mutta ah ja voi hinta oli melkein kaksikymppiä, kuten myös ihmeköynnöksellä, josta tällä hetkellä haaveilen. En raaskinut ostaa.
Kotiin lähtivät mukaan Söderblomilta kaksi ruusuliisaa, tummanpunainen ja vaalea, sekä uudenguineanliisa. I bought two impatiens wallerianas and one impatiens new guinea.
Ja ihan uusi tuttavuus, köynnösvaula. This is totally new to me, lophospermum.
Viherapajalta lähti mukaan pääsiäiskaktus vastoin parempaa tietoa. Ne ovat niin paljon vaikeampia kuin marraskuunkaktukset, mutta ehkä onnistun pitämään tämän henkissä.
This rhipsalidopsis I bought, even I should know better. I never have succeeded to keep it alive. It is so much more difficult than schlumbergera.
