Olin vakaasti päättänyt, että tänä vuonna en kylvä yhden yhtä siementä esikasvatukseen (paitsi ehkä yhden tomaatin jne). No nyt mopo sitten karkasi käsistä. Sain jostain loistavan ajatuksen luoda omin pikkukätösin alppiruusumetsän mökillemme. Helppoa kuin heinänteko. Etsi alppiruusu, kerää siemenet syyskuussa, kylvä tammikuussa, itävyys lähes 100%, odota 10 vuotta ja metsäsi kukkii kuin satupuutarha.
No tietenkään en ollut kerännyt siemeniä syyskuussa, joten suunnistin äitini alppiruusupuskille tammikuussa ja ei kun keräämään. Onneksi luontoäiti on suurpiirteinen, siemenkodat olivat kyllä auenneet lokakuussa, mutta minulle oli jätetty reilut jämät.
Nyt minulla on varovasti arvioiden satoja siemeniä, jotka aion kylvää vielä tänään. Voin jo nähdä mieheni ilmeen, kun alan koulimaan niitä. Järkevää olisi toki ollut merkata pensaat, joista siemenet keräsin (etenkin kun yksi oli luultavasti atsalea), mutta pakkasta oli näin pääkaupunkiseudun näkökulmasta sietämättömät 13 astetta, joten napsin siemenkodat ja heittelin ne purkkiin, jonka äitini ystävällisesti kaivoi kaapin syvyyksistään kyselemättä sen kummemmin (kun on outo lapsi, oppii olemaan kyselemättä).
