Category Archives: Disocactus

Lannoituksen tuskaa

Ei kuki, ei sitten millään… Olen nyt etsinyt tietoa kukittamisesta pitkin nettiä ja miettinyt, mikä triggeroi kukinnan. Mullan pitäisi olla ok, se on hapanta rhodomultaa. Tosin myös kaktusmultaa sekoitettuna orkidean kasvualustaan suositeltiin, mutta minusta se on liian läpäisevää. Silloin kun olivat kaktusmullassa, minusta vain kituivat puoliksi hengissä, nyt on kasvuvauhti melkoista ja kasvit näyttävät hyväkuntoisilta & uutta kasvua pukkaa.

Oletan, että epiphyllumeihin pätee samat vaatimukset kuin marraskuunkaktuksiin.

“Talvikaktuksilla on tiukat fototropismi -vaatimukset eli yön ja päivän vaihteluvaatimukset. Kukkiakseen se tarvitsee syksyllä kuivan kauden elo/syyskuulta alkaen ja siihen on yhdistyttävä 4-6 viikon jakso, jolloin yön pituus on 13 tuntia eli yön on oltava päivää pidempi. Huoneen sisävalot ja ikkunasta kajastava katuvalo voivat häiritä kasvin pimeän aikaa. Lämpötilan tulisi tuolloin olla 10-20 astetta. Alle kymmenen asteen lämpötilassa nuput eivät kehity.

Vaihtoehtoisesti, riippumatta valon määrästä, kukinta voidaan käynnistää pitämällä kasvi 4-6 viikkoa 10-15 asteen lämpötilassa. Kun nuppuja alkaa muodostumaan, kasvi voidaan siirtää huonelämpötilaan, mutta ei mielellään yli 22-24 asteeseen.”

Kaupungissa on vaikea järjestää pimeää yötä, ilman, että katuvalot loistavat. Mutta tuo 4-6 viikon 10-15 asteen lämpö toteutuu kasveillani.

Valo, sitä pitää olla riittävästi, jotta kukinta alkaa. Asia on hoidossa, valoa on riittävästi.

Sitten jäljelle jääkin vain lannoitus. Monessa lähteessä mainitaan, että näitä on lannoitettava riittävästi. Nyt huomasin, että lannoite jota käytän, on typpi-fosfori-kalium suhteeltaan 19-4-20, mikä on ilmeisesti täysin pielessä. Suhteen pitäisi olla 5-50-17, 11-54-4, 6-40-10 eli minimimäärä typpeä, mahdollisimman paljon fosforia ja vähän kaliumia. Jenkkisivustot suosittelevat 2-10-10 tai 0-10-10.

Etsiskelin sopivaa lannoitetta ja lähinnä tuota vaatimusta on syyslannoite. Nutriforten syyslannoite NPK 0-22-27, hieman huonompi on Kekkilän syyslannoite NPK 0-16-26. Mutta yritän vielä etsiä parempaa, vinkkejä saa antaa.

Kiva blogi

Disocactus phyllanthoides, Nopalxochia phyllanthoides, German Empress, Deutsche Kaiserin, hovineidonkaktus, rakkaalla lapsella on monta nimeä. “A distinct species related to Disocactus ackermannii, D. phyllanthoides has previously been placed in Nopalxochia, but the generic status for that taxon does not have much support.”

Luulin, että minulla oli, mutta kävin pistokkaani läpi kahteen kertaan, lopputulos, minulla ei ole… Hovipojankaktusta löytyy, ackermanniita löytyy, mutta ei hovineidonkaktusta.

“Some authors state that this plant first flowered in the garden of Château de Malmaison, belonging to the late Empress Joséphine de Beauharnais. This could explain some of the popular names such as German Empress, Deutsche Kaiserin, Giant Empress, Drottningkaktus (Swedish for Queen’s Cactus). This story could be a myth.”

Huomasin myös, että nuppuja ei tule, jos lämpötila on alle 10 astetta. Yöt ovat olleet kylmiä, joten se on myös voinut vaikuttaa nuputtomuuteen… Sain myös vinkin, että kasvia on sumuteltava reippaasti, aloitin sumuttelun…

Kokeilen nyt NutriForten lannoitetta…

Yönkuningatar

KÄÄÄÄK! Tajusin juuri täyden katastrofin, yönkuningattareni ei ole yönkuningatar (S. grandiflorus, vaan luultavasti S. pteranthus).

Selenicereus grandiflorus muistuttaa S. pteranthusta, mutta eroaa särmien lukumäärältään ja piikeiltään, yönkuningattarella on tavallisimmin 7–8 särmää ja usein vanhemmista rungoista irtoavat 4–12 mm pitkät piikit. S. pteranthuksella, yönprinsessalla, puolestaan särmiä on 4–5 ja lyhyet 1–2 mm mustat, alaosasta leveämmät piikit pysyvät kiinni vanhemmissakin rungoissa. Kukat ovat lähestulkoon identtisiä eikä niitä voida käyttää lajinmääritykseen.

Tässä kuva aitoon grandiflorukseen

The true species is extremely rare in cultivation. Most of the plants under this name belong to other species or hybrids. Climbing stems, 0.8 to 1 inch in diameter (2-2.5 cm), 5 to 8 ribs; areoles 0.4 to 0.6 in. (1-1.5 cm), with whitish felt and hair; 7 to 11 needle-like spines, 0.16 to 0.4 in. long (4-10 mm), yellowish turning grey as they age.

Päivitys illalla klo 21:53: saatuani some paniikkihepulikohtauksen, minulle tarjottiin siemenestä (Exotic Garden) kasvatettua 2,5 vuotiasta yönkuningatarta eli se on itänyt 2012. Sen piikit ovat vähän pidemmät ja varren muoto koverampi. Särmiä tosin vain se viisi.

Mutta sokerina pohjalla ja päivälle päätös, tämä oli kuin joulujuhla, sain mukaan muitakin pistokkaita:

Disocactus / Heliocereus Speciosos (Aurinkokaktus), kuva (tpun)
Disocactus Ackermannii ssp. conzattianus, kuva (aniliini)
Disocactus Kimnachii HBG41208, kuva (vpun)
Selenicereus grandiflorus “red spider” (= tod näk. Disoselenicereus fulgidus `Rote Königin`)
Epiphyllum hybrid ‘Grandy’, kuvaa ei löydy
Hatiora gaertneri “Mohawk Spirit” / Kevätkaktus hybridi, kuva, punaoranssi

Ne tulivat sittenkin!

Jihaa, Ebaysta tilaamani lehtikaktukset tulivat (vihdoin) perille. Ne näyttävät hyväkuntoisilta ja olen ihan innoissani.
Yllä (Epiphyllum Ackermannii), huom:  Disocactus speciosum ja D. phyllantoides risteymä on Disocactus x hybridus ´Ackermannii’ siis isolla A-lla. Se on eri kasvi kuin Disocactus ackermannii, aito hovipojankaktus / pojanhovikaktus (kumpikohan on oikea suomen kielinen nimi???).
Disocactus x hybridus ´Ackermannii`, jos olen käsittänyt oikein, niin se on neidonhovikaktuksen ja aurinkokaktuksen risteytys, joka on hyvin samannäköinen kuin D. ackermannii. Minulla ei ole niin paljoa tietoa noista lehtikaktuksista, että voisin sanoa varmasti, mutta ilmeisesti tuo hybridus tekee paksuja sekä litteitä, että kolmikulmaisia varsia ja tuo kolmikulmainen varsi periytyy aurinkokaktuksen puolelta.
“The stems of Disocactus ackermannii consist of a short rounded base, about 10–18 cm long, followed by longer flattened leaf-like portions, 10–75 cm long and 5–7 cm wide with wavy edges. The plant branches from the base and arches downwards, being altogether some 1 m long. The scarlet flowers have greenish throats and are funnel shaped, 11–14 cm long.”
“The stems are flat to triangular, often quite thick and succulent. The flowers are more or less funnel shaped, usually orange to red. The stigma lobes are white, never lavender.”

(Sitten velä huomautus lukihäiriöisille kuten minä, discocactus on ihan oma tarinansa: http://en.wikipedia.org/wiki/Discocactus) (Note: disocactus is not discocactus)Hovineito:
“Ainakin Disocactus speciosus ja Epiphyllum crenatum ovat ihan yleisiä tämän Hovineidon eli Disocactus phyllantoidesin risteytyksissä ja niitä on paljon. Kuitenkin Disocactus ‘Deutshe Kaiserin’ on ihan alkuperältään aito ikivanhaa kantaa hovineito, ei hybridi.”
Alla Epiphyllum ‘Augustes’ ja Epiphyllum ‘Springtide’.
Alla Epiphyllum ‘Augustes’ ja  Epiphyllum ‘Springtide’.
EIIIIIII!!! Nyt vasta huomasin, että eihän tuo ole tilaamani Springtide, vaan Soft Lights. Mutinaa jupinaa…
Epiphyllum Softlight was named in 1975. It’s yellow with a darker mid-stripe. The outer petals are bright yellow Inner yellow petals with darker mid stripe. It has a flared funnel form and is an extra large flowers. Reg #6429.
Ja mitä yllyttääkään uusi puutarhalehti: NYT ALKAA KYLVÖKAUSI!