Category Archives: Gymnocalycium

Kaktukset kukkivat

Päivät ovat olleet helteisiä ja kaktukseni ovat suostuneet kukkimaan. Sekä pallerokaktus että mammillaria (3 erilaista) kukkivat tasaisen varmasti.

Sain Vandan, joka oli hieman kärsinyt, se oli jo kiertänyt alkuperäisestä kodistaan, josta se oli pelastettu roskikselta, yhdelle ja sieltä toiselle, kunnes päätyi luokseni. Saanko minä sitä uuteen kukoistukseen, jää nähtäväksi.

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä, kuinka erilaisia ihmiskohtaloita onkaan. Polkumme ovat niin erilaisia, jokaiseen sisältyy omat ilonsa ja surunsa, silti jokainen askel, jonka omalla polullamme otamme, on arvokas ja ikimuistoinen jo itsessään. Toiset meistä antavat purjeiden viedä merellä, toiset meistä ovat ankkurein kiinni pohjassa. Kuitenkin sama aurinko lämmittää kasvojamme ja sama merituuli tuo suolaisen hengähdyksen ulottuvillemme.

Kaktuksia

Gymnocalycium kukkii… Laskin aamulla kaktukseni, lopputulos oli 34 lehtikaktusta, 15 marraskuunkaktusta, 40 kaktusta. Voi huokaus, nuo kaikki pitää saada mahtumaan sisälle talven tullen…

Kävin tänään Viherpajassa ja järkytyin… Kuinka kukaan voi a) värjätä kaktuksia b) myydä niitä…

Huolimatta järkytyksestäni, päädyin ostamaan pienen (aina on tilaa vielä yhdelle) mammillarian, jossa oli kaktuksen kokoon nähden melko isoja kukkia.

Kaktuksia

Tuoksulehtikaktus, epiphyllun oxypetalum, on innostunut kasvamaan.

Ylläoleva vanhapoika aloitteli kukintaansa, samoin kuin alla oleva vanhapoika.

Vanhempi vanhapoika on puskenut pikkuisia tänä vuonna, siinä missä nuppujakin. Tuo pikku karkulainen irtosi itsestään, onneksi löysin sille hyvän kodin.

Mammillaria blossfeldiana avasi kukkakruunun.

Luultavasti gymnocalycium.

Ihana vaaleanpunainen vanhapoikani puhkesi kukkaan!

Valkoinen vanhapoika kukki kahdella kukalla.

Vaaleanpunaisia kukkijoita, alla mammillaria aloittelee kukintaa.

Ja kukassa 🙂

Hybridi Chamaelobivia alias Chamaecereus x lobivia avasi kukkansa…

Törmäsin näihin mammillarioihin (mammillaria elongata) Plantagenissa. Iso ruukku oli vain 5 euroa tarjouksessa ja siinä oli kahta väriä.

Yleensä en tee yhteisistutuksia, mutta nämä mammillariat ovat niin lähellä toisiaan ja mätästäviä, että halusin laittaa ne yhteen. Lisäksi kotoani löytyi yksi valkoinen, olin unohtanut, että minulla jo oli sellainen… Hups…

Yllä valkoinen ja punapiikkinen, alla kellertävämpi ja valkoinen.

Kaktusten nuppuja

Nyt on ollut niin kylmää, että kaktukset vain jurottavat nuppujensa kanssa. Mutta tänä aamuna chamaelobivia alias chamaecereus x lobivia aloitti nuppunsa avaamisen. Alla Echinopsis subdenudata ‘Tufty’ kahdella nupulla.

Uudet kaktukseni, oletettavasti notocactuksia. Toisessa yksi nuppu ja toisessa neljä nuppua.

Vanhapoika, jonka kukkien pitäisi olla vaaleanpunaisia

Gymnocalycium aloittelee nuppujen kanssa

Epiphyllum, jota tuijotan silmät sirrillään ja toivon noiden palluroiden olevan nupun alkuja.

Epiphyllum Softlights, joka joko puskee uusia oksia tai kehittelee nuppuja. Takana näkyvällä kalanruotokaktuksella myös muhimassa joko uusi oksa tai sitten nuppu.

Piispanhattu, astrophytum, on jo ehtinyt kukkia tänä kesänä yhdellä kukalla.

Pienempi gymnocalycium kehittelee useampaa nuppua

Perinteinen isohko vanhapoika valkoisilla kukilla kypsyttelee nuppua, tuon lisäksi ainakin neljä nuppua kehitymässä.

Sokerina pohjalla mammillaria blossfeldiana avasi aamulla nuppunsa, nuppuja kaksi tuon auenneen lisäksi.

***

Muokattu päivällä, niin vain tuo chamaecereus avasi nuppunsa

Uutta ja vanhaa

Minulla on selvästi liikaa aikaa pyöriä keskustelupalstoilla ja kaupoissa. Nämä saintpauliat tarttuivat mukaan Bauhausista.

Mukaan lähti myös alla oleva Gymnocalycium.

Aamulla nostin kaikki verenpisarat (5), karjalanneidot (2) ja ihmeköynnökset (2) suihkuun. En ollut koskenut niihin sitten syksyn, kun kannoin ne sisään ja huomasin ilokseni, että ne kaikki olivat hyvin hengissä ja itse asiassa kasvaneet kokoa.

Kiinanruusut jurottavat, muutamissa on nuppuja, mutta eivät näillä valon määrillä jaksa kukkia.

Ja vielä talvehtivat pelargoniat… Nekin ovat hengissä.

Metsäkaktukset

Tekemisen puutteessa päätin selvitellä, mihin kaktukseen mansikkakaktus on vartettu. Minulla jäi noita emokasveja muutama, kun itse mansikkakaktukset kuolivat.

Kyseessä näyttäisi olevan metsäkaktus eli hylocereus lajin kaktus, yleisin näyttäisi olevan hylocereus undatus.

“Metsäkaktukset (Hylocereus) on huonosti tunnettu suku kaktuksia, jotka kukkivat öisin, sillä lepakot ovat niiden tyypillisiä pölyttäjiä. Suvun lajit muistuttavat läheisesti yökaktuksia (Selenicereus), ja jotkut lajit tunnetaankin myös Selenicereus-nimellä. Esiintymisalue on laaja kattaen trooppisen Keski-Amerikan, Etelä-Amerikan pohjoisosat sekä Karibianmeren saaria. Lajit ovat nopeakasvuisia ja useimmat myös vanhemmiten varsin suurikokoisia epifyyttejä. Kukat ovat erittäin kookkaita, yleensä 20–30 senttimetriä pitkiä (H. eli Selenicereus megalanthuksella jopa 38 cm). ”

Hedelmät, pitahaya eli pitaya (lohikäärmehedelmä) ovat syötäviä. Jos ostaa kaupasta, niin näyttäisi siltä, että itävät helposti.

Keskustelupalsta aiheesta
Linkki aiheesta

Hakusanaksi: Gymnocalycium mihanovichii, a mutant without chlorophyll, grafted on to a Hylocereus rootstock.

Kaktukset kukkivat

Lehtikaktusten pistokkaat ovat innostuneet kasvamaan. Talvella ne näyttivät vähän kärsineiltä, mutta nyt ne ovat vihreitä ja terhakoita, jokaisessa uutta kasvua.

Alla Gymnocalycium pflanzii jaksaa kukkia.

Alla yönkuningatar, joka on myös hujahtanut kasvuun. Mietin pitkään, mihin suuntaan ja miten tukea sen kasvua, mutta päätin, että kasvusuunta ylöspäin vie vähiten tilaa. Siitä siis isona tulee ihan järjetön risukasa.

Vanhapoika alkoi lupailla kukintaa heinäkuun helteiden myötä.

Nuppu kasvoi ja kasvoi… Ja minä odotin ja odotin. Aamut vaihtuivat illoiksi ja illat aamuiksi.

Kukkaa odotellessani, tein yhden heräteostoksen Kakteen Haagenista, Mammillaria blossfeldiana. Jos ikinä saan sen kukkimaan, niin “kannat kattoon” fiiliksissä pitkään.

Tämä pikku Gymnocalycium kukkii myös.

Mammillaria kukkii tasaisesti, on kukkinut jo pitkään.

Tämä pikku Mammillaria aloitteli myös kukintaansa.

Ja VIHDOIN odotukseni palkittiin: vanhapoika kukki!

Piipanhattu ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja aloitti oman kukintansa. Iso piispanhattu kukkii vielä satunnaisesti, sen aktiivisin kukinta on ohi, mutta nyt siis pikkupiispanhattu kukkii.

Kaktusten kukintaa

Gymnocalycium avasi kaksi valkoista kukkaa, se voisi olla Gymnocalycium anisitsii var. griseopallidum.

G. anisitsii; This is a solitary or clustering species, growing shortly columnar in time, and noted for its flexuous, twisting spines. It makes a stem to about 8 cm wide, and to about 10 cm or more in time, with a pale green body colour with reddish tinges. There are about 11 ribs with acute tubercles. Spines are nearly always all radial, numbering 5 to 7, yellowish to brownish, slender, tortuous, variable in length from 1 to 6 cm. There is an occasional, similar central spine. Flowers are about 4 cm long, somewhat funnel shaped, white, greenish outside, anthers grey. Fruit is red, long cylindrical, 2.5 cm long, 1 cm wide.
Reported from Paraguay, Rio Tigatigami, between Concepcion and Rio Paraguay. Collectors’ numbers referred here are KK 651; A 2.
According to the newly published CITES Cactaceae Checklist, after advice on this genus from Detlev Metzing of Germany, Massimo Meregalli of Italy and Geoftrey Swales of the UK, this species is taken now to embrace the later described G. damsii, the type of which was reported from Paraguay. Later collections of G. damsii in Bolivia (and these are those commonly seen nowadays in collections labelled as G. damsii with various varietal suffixes) are regarded as good subspecies of G. anisitsii, although all Backeberg’s varietal level names are invalid. The combination is not anticipated herein. See also G. damsii.

Lähde: http://www.cactuspro.com/biblio_fichiers/pdf/Pilbeam/Pilbeam_Gymno.pdf

Samantyyppinen on myös Gymnocalycium damsii v. torulosum.

Mammillaria bucareliensis kukkii vaaleanpunaisin kukin.