Category Archives: Metsäpuutarha Forest Garden

Sinikämmen

Sain vinkin, että sinikämmen (Glaucidium palmatum), viihtyy hyvin happamassa maassa ja päätin kokeilla.  Siemenet tulivat tänään postissa, joten täytyy laittaa ne multaan.

Japanista kotoisin oleva sinikämmen (Glaucidium palmatum) kukkii touko-kesäkuussa. Sen suuret kuppimaiset kukat ovat joko siniliilat tai vaaleanpunaiset, joskus myös valkoiset. Kasvin englanninkielinen nimi Japanese Wood Poppy (japanilainen metsäunikko) on hyvin kuvaava, sillä sinikämmenen lehdistö on rehevä ja kauniin kirkkaanvihreä. Yksittäinen lehti voi olla jopa 30 cm leveä. Korkeutta kasvilla kertyy 45-60 cm. Tämä upea varjoperenna viihtyy kuohkeassa ja runsasmultaisessa maaperässä onhan se kotoisin Hokkaidon kosteista vuoristometsistä. Suomen tunnetuimmat sinikämmenkasvustot Mustilan arboretumissa Elimäellä ovat jo vuosikymmeniä vanhoja.

I got Japanese Wood Poppy, Glaucidium palmatum seeds. Tom Clothier gives this kind of advices: Sow at 18-22ºC for 2-4 weeks, move to -4 to +4ºC  for 4-6 weeks, move to 5-12ºC for germination, 2 cold periods often required.

Löysin myös tällaisen neuvon: kylvä sisälle lämpimään noin pariksi kuukaudeksi, hautaa sen jälkeen ruukku lumihankeen, niin siemenet itävät todennäköisesti ensi keväänä. Joskus siemenet saattavat tarvita toisen lämmin-kylmäkäsittelyn. Kaikki siemenet eivät yleensä idä vielä yhden kylmäjakson jälkeen, osa kuitenkin. Eli kärsivällisyyttä tässä tarvitaan!

Sain kaupan päälle rikon, Saxifraga fusca -siemeniä. I got additional seeds, Saxifraga fusca.

Sinivaleunikko

Tänään kun tulin kotiin, minua odotti iloinen yllätys. Posti oli tuonut kirjekuoren, jossa oli sinivaleunikon, Meconopsis baileyi (Meconopsis betonicifolia), siemeniä. Ilmeisesti ne ovat välillä helppoja, välillä vaikeita saada itämään ja kasvamaan. Ne kuitenkin viihtyvät happamassa maassa ja hyvissä oloissa talvehtivat. Ajattelin kokeilla niitä mökillä ja miksi ei takapihallanikin. Mökillä kuitenkin lumi suojaa niitä talvella paremmin, kun täällä Espoossa lumi joko on tai ei ole talvisin. Tuhannet kiitokset Tetelle.

Muutama linkki:
The Meconopsis Group sinivaleunikko, isovaleunikko, jne
Plant World Seeds todella laajat valikoimat valeunikoiden siemeniä
Keskustelupalsta sinivaleunikoista (kahlasin hiukka yli 1000 postausta läpi)

Sinivaleunikon siemenet itävät normaalihuonelämmössä ilman kylmäkäsittelyä. Kun ovat itäneet, koulitaan ja siirretään viileään, eivät saa kuivua. Noin yleisesti ottaen tuoreet siemenet itävät helposti, mutta iso osa kuolee taimivaiheessa (olisiko syynä multa, liika auringonpaiste tai kuivuus). Kasvavat parhaiten happamassa maassa (=rhodomulta).

Plussana sain kahta erilaista akileijan siementä, Aquilegia flabellata, Cameo Rose and White, Japanin akileija (puna/ valk) ja lapin akileijan (sin) siemeniä. En muista onko minulla koskaan onnistunut niidenkään siemenistutukset, mutta nyt on kyllä yritystä.

Today when I came home, I had a nice surprise in my mailbox. I got Himalayan Blue Poppy and Aquilegia Japonica seeds. I am quite excited to try them in my summer house, the soil in there should be ideal and in the winter there is more snow than here in Espoo.

Few links:
The Meconopsis Group Great info page of Himalayan Blue Poppy
Plant World Seeds All kind of seeds of Himalayan Blue Poppy

The species M. baileyi is probably the big perennial blue poppy most familiar to gardeners, although until recently (2009) it had been known for many decades under the name Meconopsis betonicifolia. However, the original name, M. baileyi, has recently (2009) been restored to this taxon.

Mökillä

Kävimme aamulla mieheni kanssa kastelemassa talvehtivat kukat ja ne ovat suurinpiirtein hengissä. Alin lämpötila oli ollut 7 asteen tienoilla ja ylin 16. Käydessä lämpö oli 13 astetta. Lisäsin hieman pattereiden lämmitystä (makuuhuoneet 3 -> 5).

Viime käynnistä on kaksi viikkoa, mutta kukat eivät olleet kuivan oloisia.

Bicho oli mukana ja se nautti juoksemisesta. Siis se juoksi ihan muuten vaan ilokseen edestakaisin tietä pitkin.

Arno Kasvi, puutarhasi parhaaksi

Aamu alkoi laiskasti, heräsin, käytin koirat, söimme mieheni kanssa aamiaisen ja menimme takaisin nukkumaan. Yael lähti partioleirille kahdeksalta, kuopukseni ei herännyt laisinkaan aamunkoittoon.

Mutta herättyäni toiseen kertaan auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, otin käteeni äidiltä lainaamani Arto Kasvin puutarhakirjan. Itse pidin kirjasta, se oli tyyliä “kädestä pitäen”, “gardening for dummies”. Extra plussaa siitä, että sen on kirjoittanut suomalainen Suomen oloihin.

Kirja lähtee liikkeelle keväästä ja esittelee helppoja kasveja, joiden kanssa ei voi epäonnistua. Innostus kasvaa kasvi kasvilta ja tulee olo, että noinhan minäkin onnistun! Suosittelen kaikille niille, jotka epäilevät kykyjään luoda puutarha kukoistavin kasvein.

Kirjassa oli kattava ja selkeä luku taimikasvatuksesta ja kylmäkäsittelystä. Lisäksi minua kiinnosti luku katteista, sillä mökillä ei kukaan ole kastelemassa kukkia.

Kolmannen polven kaupunkilaiselle kirjan luku pihan vihollisista eli myyristä oli ehkä hieman liian (en keksi sopivaa sanaa). Lyhyesti rotanloukku myyrän käytävään ja niks naks, myyrät pois. Minusta ei taida olla siihen… Etenkin kun Arno Kasvi mainitsi myyrien olevan marsumaisia… (Kuvassa Ikeasta koirillemme eilen ostetut kaksi rottaa, joita ei saanut nimetä Villen rakkaan rottamme mukaan, vaan ne ristittiin Kalleksi.)

Aamulla oli Hesarissa juttu matalan profiilin virkamiehestä eli kanivirkamiehestä. Kyllä, Hesaan on nimetty kaupungin toimesta täysipäiväinen työntekijä miettimään kaniongelmaa, arvio 7000 kania Hesassa. Virkamiehen ennuste on, että kohta vastaavat virat ovat avoinna myös Espoossa ja Vantaalla.

Kaniongelma Hesassa on sama kuin myyräongelma mökillä. Virkamiehen sanoin:” Kanit herättävät aina paljon tunteita kaupunkilaisissa”. Ne ovat sööttejä ja onhan niilläkin perheet… Kuka on lukenut Ruohometsän kansan? “Kerro tarina, Voikukka!”, pyytävät kaniinit lojuessaan huolettomina lämpimällä nurmella maha täynnä ruohoa. Voikukka jyrsii ruohonkortensa loppuun, loikkii aurinkoisempaan paikkaan ja aloittaa kertojamestarin ottein: ”Oli kerran aika jolloin kaniineilla ei ollut lainkaan hajuaistia…”

Tässä vanhaa keskustelua aiheesta kapunkilaisten kesken. Yhtä paljon tunteita herättää vain koirankakkakeskustelu keväisin.

Ei ole helppoa olla kanivirkamies pääkaupunkiseudulla.

Mökillä talvehtivat kukat ovat hengissä

Kun tulimme mökille isäni kanssa, sisällä oli 5,2 astetta, mikä oli palelluttanut ahkeraliisan, mutta hyvällä onnella se vielä toipuu. Verenpisara on hengissä, samoin pelargoniat (ainakin osa niistä). Kastelin kukat ja raotin vähän lisää rullaverhoja. Laitoin lisää lämpöä pattereihin, tavoitteena saada mökki 10 asteeseen.

Ulkona olivat yksinäiset jalanjäljet, jotka kiersivät talomme nurkilta.

Alla alppiruusuni ja pölkkyjä, joiden päällä voisi pilkkoa puita, jos joku meistä osaisi heilutella kirvestä… Toistaiseksi puut ovat palaneet hyvin ilman pilkkomistakin, joten taitaa jäädä kirveen käsittelyn opettelu hamaan tulevaisuuteen.

Kuvissa kasvimaani ja pöytäryhmä, jotka odottavat kärsivällisesti kevään mukanaan tuomaa puutarhuria.

Rannalla oli oudot laahaavat jäljet, ensin veikkasin peuraa, mutta sitten jäljet menivät tuolin alle ja jatkoivat sieltä matkaa, joten joku pienempi eläin se on ollut.

Vene oli lumivaipan alla ja lähempänä huomasin veneen vieressä pienen kolon. Hmm… Söpöä, mutta jos kyseessä on myyrä, niin…

Alla kuva talolta järvelle ja järveltä talolle.

Tanskan vienti

Soitin aamulla äidilleni ja sovimme mökille lähdöstä iltapäivällä. Puheeksi tuli jotenkin (?) siemenet ja äitini sanoi, että toivoisi minun esikasvattavan hänelle 4 kappaletta tomaattia, lajikkeena tanskan vienti.  Kaupoissa vain näyttää olevan kaikkea muuta kuin ko. lajiketta.

No, jos voisin ostaa muutaman siemenpussin hänen piikkiinsä, niin voisin etsiä siemenet netistä + kasvattaa ne  : )

Tanskan viennin löytäminen osoittautui yllättävän hankalaksi, mutta surffattuani aikani, löysin kuin löysinkin nettikaupan, joka myy sitä.

Arvatkaapa mitä löysin:

Tomaatti Tanskan vienti/Bonner Beste Solanum lycopersicum (25 kpl)
Oopiumunikko sekoitus Papaver somniferum, kukinta 7-10
Arovuokko, valkoinen Anemone sylvestris, (30-40 cm), kukinta 5-7
Tarhakylmänkukka Pulsatilla vulgaris, violetti (20 cm)
Kirjolupiini Chandelier Lupinus x regalis Russell-hybr (kelt)
Kirjolupiini The Pages Lupinus x regalis Russell-hybr. (karmiinin pun)
Mökinihmekukka, Broken Colors Mix Mirabilis jalapa (60-80 cm)
Myskimalva, ruusunpunainen Malva moschata (80 cm), kukinta 7-9
Ruostealppiruusu, Rhododendron ferrugineum

Ruostealppiruusu:
“Siemen kylvetään joulu-helmikuussa, vaatii kylmäkäsittelyn itääkseen. Kylvös pidetään aluksi muutamia päiviä 10-15 asteessa, sen jälkeen 1 vko 0-5 asteessa. Tämän jälkeen tuodaan lämpimään, aluksi noin 15 asteeseen. Itäminen kestää useampia kuukausia. Annoksesta tulee noin 100 tainta.”

LOL (=laughing out loud), jos onnistun, niin minulla on sata kappaletta alppiruusuja alppiruusutarhaani. Siinä jää mustikat metsässä alppiruusujen varjoon. Kukahan tulee istutustalkoihin hyttysten keskelle??? Vapaaehtoiset lapsukaiseni voivat ilmoittautua äidille  : )

Mökinihmekukka, en ole kuullut moisesta koskaan, mutta ehkä se on kokeilun arvoinen… “Valtavan kasvuvoimainen kasvi, joka tekee runsaasti leikkokukaksi sopivia, kirkkaan värisiä tuoksuvia kukkia. Kukat auki koko yön. Erittäin tanakat varret ja pensasmainen kasvutapa.” Painoarvo sanalla valtavan kasvuvoimainen eli ehkä selviää mökillä hengissä.

“Englanniksi mökinihmekukan kukan nimi on ”four o´clock”, koska kukat aukeavat noin klo 16 ja ovat avoinna seuraavaan aamuun. Korkeus 60-100 cm. Esikasvatus maalis-huhtikuussa potteihin. Siirrä ulos hallan vaaran mentyä, n. kesäkuun alussa. Kukkii elokuusta eteenpäin. Yksivuotinen, mutta jos siirrät maan alle muodostuneet isot juurimukulat esim. maakellariin pimeään ja viileään tai suojaat ne hyvin maan alle talven ajan (esim paksu kerros havuja, ettei lämpötila laske alle -5C), niin voi menestyä monivuotisena. Mukulat/ruukku tuodaan huhtikuussa huoneenlämpöön/kasvihuoneeseen ja/ tai otetaan suojahavut pois.”

Koivut kommunikoivat lintujen kanssa

Nyt on siis sekin saatu tieteellisesti todistettua. Puut kommunikoivat…

Turun yliopiston tutkija Elina Mäntylä oli testannut asiaa Kevolla Lapin tutkimuslaitoksella pajulinnulla, sahapistiäisen toukalla ja tunturikoivulla (HS 12.1.2009). Kun koivussa oli pistiäisen toukkia, se lähetti avunpyynnön linnuille.

Avunpyyntöjä on kahta lajia. Kasvit voivat erittää hiilivety-yhdisteitä, joiden avulla petuhyönteiset ja petoloiset pystyvät haistamaan toukat, jotka syövät koivua.  Toinen tapa välittää viesti on värin muutoa. Koivun väri muuttuu, kun sitä syödään. Lehdet yhteyttävät silloin vähemmän eivätkä ole yhtä vihreitä kuin tavallisesti.

Linnut voivat joko haistaa nämä koivut tai nähdä värimuutoksen.

Vastaava tutkimus samoin tuloksin on tehty Turussa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa talitiasilla, sinitiaisilla, tunturimittarin toukilla ja rauduskoivulla. Myös kansainväliset tutkimukset osoittavat samanlaisia tuloksia.

Mitäköhän seuraavaksi? Minusta kuitenkin aika vekkuli juttu…