Sadonkorjuun aika 🙂
Rosamundaa, avomaankurkkua, valkosipulia, puna- ja keltasipulia, persiljaa…
Taas osa pellosta peiton alle… Vielä on vähän perunaa nostamatta. Rosamundaa ja siikliä.
Altaat on jo osin käännetty…
Hernettä on vielä tulossa, kun olin niin hidas sen istuttamisen kanssa.
Sipulia…
Palstalla on alkanut sadonkorjuun aika. Timoa tuli ämpärillinen. Naapuripalstoilla on tullut kurpitsaa eri muodoissaan. Sain sekä keltaista kurpitsaa että kesäkurpitsaa.
Takapihalla Tigerinat ovat kypsyneet, niitä tulee tasaisesti.
Ampiaisyrtti on tosi kaunis.
Herneen istutukseen havahduin vähän myöhässä, mutta nyt ne ovat jo paloilla.
Heinäkuun helteet ja mansikka kypsyy. Sain äidiltäni keväällä rönsyt ja mansikat ovat todella hyvänmakuisia. Täytyy muistaa pyytää lisää rönsyjä ja hieman laajentaa mansikkapenkkiä.
Unikot ja bellikset kukkivat ilonani…
Nauris ei ole koolla pilattu, mutta sen kasvamista olisi varmaan voinut odotella elokuulle.
Siikli kukkii…
Timoa olemme nostaneet jo useamman viikon.
Sipulit ovat kasvaneet hyvin.
Vein palstalle ylimääräiset yrtit.
Pinaatti villiintyi kukkimaan ja harmittaa, etten älynnyt kylvää sitä ajoissa lisää.
Ex-tempore talkoot, “kuinka käytän viikatetta” ja saimme kiitettävän paljon alueita niitetyksi.
Ja alla uusin salainen aseeni heinikkoa vastaan. Olemme jo kokeillet lähes kaikkea, mutta tuo pieni punainen paholainen (joka mahtuu autoomme), niittää heinikkoa uskomattoman nopeasti ja vähällä fyysisellä voimalla. Kaiken kruunaa ruohosilppu, jota saan kaupanpäälle.
Alla palstani heinikkoa.
Ruohonleikkuun jälkeen…
Avasimme muutaman polun ja siistimme ilmoitustaulun alueen.
Suomen suvi on tänä kesänä ollut sitä mitä on, aihe taitaa olla aika loppuun kaluttu. Puutarhan näkökulmasta viileät kelit ja sateet ovat toisaalta tuoneet helpotustakin, kastelusta ei ole tarvinnut murehtia, kun luoja on hoitanut sen ihan omintakeisesti.
Aurinko kuitenkin pilkisti eilen ja lähdin palstalle tutkimaan tilannetta. Ensimmäisenä minua tervehti valkoinen unikko, joka oli aika ihastuttava.
Orvokit jatkavat kukintaa todella runsaasti, kun taas rikkaruohot olivat pysyneet sitten viime käynnin kohtuullisesti aisoissa.
Sipulit voivat hyvin.
Siikli on aloittanut kukinnan. Katteet ovat auttaneet, rikkaruohoja ei näkynyt juuri nimeksikään. Avoimissa kohdissa maa oli kovia savikikkareita, mutta katteen alla pehmeää kosteaa multaa. Timoa päätin katsoa, olisiko siellä luvattuja varhaisperunoita ja olihan siellä. Nostin kolme vartta ylös kotiin vietäväksi.
Talkoohengessä saimme tehtyä muutaman käytävän auki. Kiitokset trimmerin käyttäjille.
Omalla tontilla kurkut ovat säilyneet kylmistä öistä huolimatta hengissä.
Kylvin penkkiin hernettä, saa nähdä itääkö… Kylvin taittoydinhernettä, sokerihernettä ja silpoydinhernettä. Koska siemenpussit olivat parin vuoden takaa, kylvin kaikki ja katson, löytyykö vielä voimaa itää. Laitoin penkin laidoille myös kurkun siemeniä, niitä on pussissa älyttömän paljon ja loput on varmaan heitettävä pois.
Mutta kurkkuni, neljä kappaletta siis tukevasti hengissä, vaikka kukinnasta tai kasvusta ei näin kylmillä keleillä ole tietoakaan.
Retiisipenkkiin päätin istuttaa rucolaa ja salaattia.
Piipahdin naapuritontilla juoruamassa ja katselemassa penkkejä. Naapuri aloitti minun kanssani tänä keväänä, lähtötilanne oli sama, koko aari täynnä tiukkaa heinää. Minulla ollut apua aarillani, mutta hän on kääntänyt aarinsa itse omin voimin.
Lopputulos on ihastuttava. Minun täytyy miettiä oman palstani pohjapiirustusta ensi vuodeksi, erityisesti nykyistä perunapeltoani.
Helppo ratkaisu, kasvit säkissä.
Raparperinlehtiä katteena.
Jedi vahdissa, vaikka kiertelen muualla, se ei lähde omalta aarilta pois. Ilmeisesti siinä on tarpeeksi laumanvartijakoiraa, että vahtii omaa aluettaan ilman tarvetta vaellella.
Pinaattia, uusia perunoita ja sipulia.
Sain vihdoin katteet perunapenkkiini, toivottavasti taistelu rikkaruohoja ja kuivuutta vastaan helpottuu.
Kääk! Olin reilun vajaa kaksi viikkoa käymättä palstalla. Vettä satoi ja oli sopivan koleaa, joten uskoin kasvien pärjäävän. No juu, kasvit olivat pärjänneet, mutta niin olivat myös pärjänneet rikkaruohot.
Alla perunamaani, voi voi…
Marjapensaani…
Onneksi parempi puoliskoni saapui kuin ritari valkoisella ratsulla (ok, se oli meidän auto ja musta) paikalle miekka kädessään (no joo, se oli trimmerini) valmiina pelastamaan neidon pulasta.
Sillä aikaa ihailin retiisejäni…
Kauhistelin pupun kakkaa kasvimaallani. Voiko tuon tulkita luonnonmukaiseksi lannoitukseksi?
Päivittelin myyränkoloa sipulipenkissäni. Joopa joo, halusin sosiaalisen harrastuksen, mutta en silti kaivannut vakiasukkaita palstalleni…
Mutta pinaatti piristi mieleni, se näytti hyvältä ja maistui taivaalliselta salaatissa ja munakkaassa.
Sain hiukan apua perunamaan multaamiseen naapuripalstalta (kiitos).
Ja lopulta huokasin päivän päätteeksi, taisin jäädä voiton puolelle sodassa luonnonvoimia vastaan.
Marjapensaanikin näkyyivät taas…
Ja kotona ihailin retiisejäni.
Toukokuun isoin juttu oli kahden päivän talkoot. Lauantaiaamupäivän tein talkootöitä ja kärräsin kottikärrykaupalla roskaa lavalle. Sitten parkkeerasin itseni omalle palstalle ja aloitin sen kunnostustyöt.
Välineurheilun puolelle meni Stigan trimmeri, jolla aion pitää heinän kurissa. En oikein keksinyt mitään muuta helppoa ja nopeaa keinoa heinikkoon.
Talkoot olivat sopivasti äitienpäiväviikonloppuna ja kun mieheni kyseli, minkä äitienpäiväkukkasen haluan… heh heh… vastaus oli: 20 säkkiä multaa palstalle kannettuna. Bauhausissa oli hyvä tarjous ja niin multasäkit tulivat palstalle kiitos mieheni ja kuopukseni.
Säkkien alle pujahti vaskitsa, niitä on palstalla paljon kuin myös sammakoita ja sisiliskoja.
Perunat (Siiklin ja Rosamundan) sain myös maahan, vaikka tuo osa palstaani oli todella kosteaa, se oli oikea savivellien savivelli.
Huomatkaa uudet hienot vaaleanpunaiset kottikärryni 🙂 Syy hempeään väriin oli hinta, ne olivat ainoat, jotka olivat tarjouksessa puoli-ilmaiset.
Istutin äidiltäni saamani mansikan taimet ja pikkuhiljaa palsta alkoi näyttämään hoidetulta.
Harson alle meni retiisit, nauriit ja porkkanat.
Marjapensaille ostin omat laatikot.
Pikkuhiljaa alkoi olla valmista…
Vahtikoirani Jedi ja Honey passissa…
Ja vielä yksi kuva toukokuun lopulta, peruna Timo on noussut.
Kävimme eilen tyttäreni kanssa siemenperunoita ostamassa ja tajusin vasta kotiin tultuani, että koko palstani muuttuu perunapelloksi jos istutan nuo kaikki. Mukaan lähti Siikliä, Timoa ja Rosamundaa. Kyytipojaksi otin kelta- ja punasipulia sekä pinaattia ja naurista.
Shortly, I bought so much potatoes, that I really do not know how it happened. I woke up in the morning wondering, how much place do I really have for potatoes… One meter, I can put four potatoes… Look at the photo. There are quite much more than four or eight or sixteen potatoes.
Täältä löytyy kattavat perunan kasvatusohjeet.
Ohjeiden mukaan perunan mukulat pitää istuttaa 25 cm välein, tarkoittaen, että metrin pituiseen penkkiin menee 4 perunaa. Nyt matikkanerot jo tajuavat jutun juonen katsomalla kolmea isoa säkkiä perunoitani.
Laskin, että voin tehdä neljä metriä pitkät vaot ja vähän tiivistämällä (vakojen väli 75 cm), saan mahtumaan 7 vakoa. Siis noin laskien saan mahtumaan perunamaahani 112 perunaa, ja koska ostin kolmea lajiketta, niin kutakin lajiketta voin laittaa 37 perunaa.
Nyt kaikille opiksi ja ojennukseksi (ja itselleni muistutukseksi ensi kevättä varten), tuo laskutoimitus kannattaa tehdä ENNEN perunoiden ostoa. Vaikka kuka tietää, ehkä tuossa on ALLE sata perunaa? Jolloin minulla olisi tilaa myös sipuleilleni ja nauriille, jota ostin. Kunhan saan perunat laskettua, päivitän tiedon tänne.
Ja tässä päivitys… Timoa 133 kappaletta eli noin sata yli oman tarpeen, Sikliä 91 ja Rosamundaa 64.